maanantai 20. marraskuuta 2017

ME PÄÄTALOT

Vuoden kestänyt urakka kirjoittajaopinnoissa Taivalkosken Päätalo-instituutissa päättyi eilen. Vuoden 2016 lopulla ilmoittauduin kurssille, sain vuoden 2017 alussa harjoitustehtävän, jota olen vuoden mittaan laajentanut. Alunperin kyseessä oli Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisten inspiroima nelisivuinen novelli, joka neljänä lähiviikonloppuna Taivalkoskella kasvoi ensin kahdeksaan A4-sivuun, siitä yhteentoista jolloin jo kurssilla sanoin että "tämä luu on kaluttu, jotain muuta ensik kerralle", mutta kouluttaja Taija Tuomisen ja kurssitovereitteni kannustamana turposi tarinani 32 liuskaan. Eikä se taida siihen ryytyä; sain viimeisellä lähiviikonlopulla uutta kannustusta ja uusia ideoita jatkaa tarinaani, jossa nyt Perussuomalaisten lisäksi seikkailevat Rajakylän originellit, Jeesus, tanskalaiset ja jonka miljööt vaihtelevat Smoolannista Israeliin sekä Rhodesiaan.

Tässä vaiheessa huomautan että tarinan hahmot sekä tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta, vaikka niihin on otettu ominaisuuksia kohdalleni puolen vuosisadan mittaan tulleista eri ihmisistä ja tapahtumista.

Eilinen sunnuntai oli haikea päivä. Muutama itkikin kurssin päättyessä ja useampi aikoi tulla vielä jatkokurssille, itse aprikoin olisiko törkeää "jäädä luokalle" ja tulla vielä samanlaiselle vuoden pyrähdykselle. Kirjoittajakurssista oli minulle hyötyä, opin paljon ja opin ottamaan oppini hyötykäyttöön ja sain siis yli 30 liuskaa kelpo tekstiä aikaiseksi. Yksi tärkeimmistä opeista oli taito keskeyttää kirjoitukseni ja jatkaa sitä myöhemmin. Ennen kirjoitin muutaman liuskan novellin yhdellä istunnolla ja olin siihen tyytyväinen; en juuri lainkaan hionut tuotantoni särmiä.

Kirjailijan urani on ottanut norsunaskeleita eteenpäin, uskoisin saavani vuoden vaihteen jälkeen, ehkä kevään korvalla kirjoitettua Kuusamon Sokos-hotellissa muistiin merkitsemäni ideat ja Taijan sekä tovereitteni ehdotukset paperille ja jos eivät kustantajat ota onkeen, niin julkaisen tarinani neljäntenä omakustanteena. Kurssilla oli montakin, jotka saivat julkaistavaa materiaalia vuoden aikana kirjoitettua ja Ville Heikkinen ehti jo julkaista runoin koristellun luontovalokuvakirjansa Sielukas maa omakustanteena, sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi kurssilaisilta on tulollaan runokirjoja, muisteluita ja Pyhäjoen ydinvoimalaan liittyvä toimintaromaani. Hyvin Taija meitä opetti.

Tosin kotiin tultuani kirjailijantaipaleelleni ilmaantui esteitä, mutta tuskin ylipääsemättömiä. Kotona kirjoitinj innolla uusia käänteitä tarinaani ja kone alkoi hälyttää päivityksistä. Kuuliaisesti päivitin ja sen jälkeen tietokone kieltäytyi käynnistymästä. Aina kun yritin, kone ilmoitti "Koneesi ei käynnistynyt oikein" ja tarjosi vaihtoehdoiksi "Käynnistä uudelleen" ja "Lisäasetukset". Kokeilin molempia eikä onnistunut, aina vain samat vaihtoehdot. Yritin palauttaa koneen päivitystä edeltävään tilaan mutta sekään ei auttanut, vaikka koneen mukaan "Palautus onnistui".

En keksinyt muuta kuin palauttaa oletusasetukset ja onnistuin säilyttämään tiedostoni, mutta virustorjunta ja selain katosivat. Sain ne takaisin, mutta eniten kirpaisee Microsoft Officen katoaminen, sitä ei saane takaisin kuin ostamalla uudestaan tai asentamalla epämääräisistä lähteistä ilmaiseksi. Kumpaakin halusin välttää, joten laitoin koneelleni LibreOfficen. Ehkä pärjään sillä, ja jos en, jossain vaiheessa investoin tuttuun Wordiin. LibreOffice tuntuu hitaanlaisesti avaavan vähänkään isommat PDF-tiedostot, joita ilman en pärjää. Muutakin totuttelua ja oppimista siinä on, mutta kirjoitustyötä saan sillä jatkettua.

Kuten Taija Tuominen kurssilla opetti: "Täytyy katsoa esteitten yli maaliin".

perjantai 10. marraskuuta 2017

ROSENCRANTZ JA GUILDENSTERN OVAT KUOLLEET

William Shakespeare kirjoitti vuoden 1600 tienoilla Tanskaan sijoittuvan näytelmänsä Hamlet. Maailman tunnetuimmassa näytelmässä on kaksi sivuhahmoa, joihin perustuen Tom Stoppard kirjoitti oman näytelmänsä ”Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet” yli 400 vuotta myöhemmin. 

Hahmoilla on yhteys, tai ainakin aasinsilta Oulun kaupunkiin.

Shakespeare otti Hamletiin olemassa olevan tanskalaisen Gyldenstjerne-aatelissuvun nimen.  Aikanaan Ruotsiin ja Norjaan levinneen suvun jäsenet palvelivat kuningasta myös Suomessa.
Suku ruotsalaisti nimensä Gyllenstiernaksi ja Erik Kaarlenpoika Gyllenstierna sai ansioistaan Viipurin kuvernöörinä ja Turun hovioikeuden presidenttinä Oulun vapaaherran arvon vuonna 1651.
Oulun kaupunki  oli Erik Kaarlenpojan ja hänen jälkeläistensä omaisuutta 1600-luvun lopulla tapahtuneeseen läänitysten palauttamiseen saakka.

2010-lukuun asia liittyy siten, että Oulun kaupunki laajenee ja uusia katuja sekä paikkoja nimetään. Olisi hieno ele Oululta nimetä esimerkiksi katu Gyllenstiernan suvun mukaan.
Läänityksenä olo on lähes täysin unohdettu Oulun historiassa, joten siitä ei ainakaan huonoja muistoja jäänyt.

Kadun nimeämisestä voisi kesäaikaan saada isonkin mediatapahtuman. Mukaan voisi kutsua Ruotsin valtion edustajan sekä mahdollisesti Gyllenstiernan suvun jäsenen. Heitä yhä elää Ruotsissa.

Tosin Oulun paronien sukulinja sammui Pultavan taistelussa 300 vuotta sitten, mutta soveltaahan voi.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

VARUSMIEHIÄ POLIISIIN

Suomessa ei ole tarpeeksi poliiseja kaduilla ja tilannetta aiotaan korvata ottamalla Puolustusvoimien reserviläisiä poliisin tueksi tarvittaessa. Reservipoliiseiksi halutaan 2000-3000 reserviläistä ja ensimmäisten uskotaan olevan palvelusvalmiina vuonna 2019.

Ajatus on hyvä, tarpeellinen ja kannatettava, mutta mielestäni se jää puolitiehen. Mitä itua on kouluttaa mies tai nainen sotilaaksi, jos hänet sitten laitetaankin poliisiksi pitämään juopot ja konnat kurissa? Ensin laitetaan rahaa ja aikaa sotilaskoulutukseen ja sitten koulutetaan uudestaan poliisiksi. Tämä on tarpeetonta ja päällekkäistä koulutusta.

Ehdotan, että varusmiespalveluksen voisi suorittaa poliisina; saappaina kadulla Poliisiammattikorkeakoulun käyneitten urapoliisien tukena. Juuri tähän nyt aiotaan laittaa tuplakoulutuksen saavat reservipoliisit.

Uskon, että moni siviilipalveluksen valitseva harkitsisi palvella yhteiskuntaa poliisilaitoksessa, varsinkin jos saa olla poliisina kotiseudulla, jossa palvelusta hyödyttäisi kotiseudun ja sen ihmisten tunteminen. Varusmiespoliiseja voidaan myös käyttää haja-asutusalueilla. joihin eivät urapoliisit edes palkkaa vastaan pysyvästi halua.

Puolustusvoimilla on vaikeuksia löytää sijoituspaikka kaikille sotilailleen. Varusmiespalvelus poliisina sitouttaisi useampia suomalaisia yhteiskunnan puolustamiseen. Tulevan sodan aikana jonkun täytyy pitää yllä järjestystä myös kotirintamalla.

Varusmiespoliisien joukosta löytyisi myös alan palveluksensa jälkeen tuntevia tulevia urapoliiseja.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

SUOMEN ITSENÄISYYSPÄIVÄ 30. 11.

Otsikossa ei ole tahatonta virhettä, vaan Suomea itsenäiseksi julistettaessa vuonna 1917 oli vähällä ettei Suomen itsenäiseksi julistamista hyväksytty jo 30. marraskuuta 1917.

Itsenäisyys oli ilmassa loppuvuodesta 1917, porvarit pitivät tärkeänä länsivaltojen hyväksyntää ja bolsevikit eli kommunistit halusivat myös itsenäistä Suomea mutta säilyttää hyvät välit Venäjään.

Suomen senaatti eli hallitus, halusi hyväksyttää Suomen itsenäistymisen Suomen eduskunnassa 30.marraskuuta 1917, mutta pahaksi onneksi kyseessä oli eduskunnan viimeinen istuntopäivä ennen viiden päivän mittaista lomaa. Muitakin asioita eduskunnassa 30.11.1917 käsiteltiin ja itsenäistyminen olisi ollut päivän viimeinen päätös kansanedustajille. Päivä ja kansanedustajien lomalle lähtö olisi venähtänyt puolisen tuntia ylitöiksi, joten tuolloinen puhemies päätti lykätä Suomen itsenäistymistä loman jälkeiselle ajalle. Senaatti päätti tehdä Suomesta itsenäisen ilman eduskunnan hyväksyntää, mistä tuli lisää ongelmia.

Viisi päivää myöhemmin, 4. joulukuuta 1917 kansamme edustajien palattua levänneinä lomalta, senaatti ilmoitti eduskunnalle Suomen itsenäistyvän Venäjästä. SDPn kansanedustajat katsoivat senaatin käyttäneen valtaa, joka olisi kuulunut eduskunnalle ja ja jätti vastalauseensa senaatin toiminnasta.

Kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta vuonna 1917, Suomen itsenäistymistä Venäjästä vihdoin kösiteltiin eduskunnassa. Esitettiin, että kansanedustajat hyväksyisivät jo annetun Suomen itsenäisyysjulistuksen. Äänin 100 puolesta ja 88 vastaan, esitys Suomen itsenäistymisestä hyväksyttiin. Itsenäisyyttä Venäjästä ei sinällään vastustettu vastaan äänestäneen SDPn sisällä, mutta SDP ei halunnut Suomen julistautuvan itsenäiseksi ilman Venäjän hyväksyntää, kuten porvarit halusivat.

Joulukuun 6. vuonna 1917 Suomesta siis tuli itsenäinen valtio, mutta päivämäärä olisi voinut olla myös 30. marraskuuta samana vuonna. Kaipa isoa asiaa piti harkita ja jokainen meistä tietänee, miltä tuntuu olla töissä tai koulussa lomaa edeltävänä viimeisenä päivänä. Ei silloin jaksa töitä miettiä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja onnea Suomelle! Seuraava juhlapäivä ollee se, jolloin jätämme kehnosti toteutetun Euroopan Unionin.

Itsenäisyyspäivän alla 2013 julkaistu blogitekstini  uusintana satavuotiaan Suomen juhlavuonna.

tiistai 24. lokakuuta 2017

UNIVORMUSSA JULKISUUDESSA

Oululainen varusmies osallistui lauantaina 21.10.2017 sananvapautta puolustavaan mielenosoitukseen 05- kuvioisessa palveluspuvussaan. Hänet on nyt ilmoitettu Puolustusvoimille ja tänään 24.10. media kertoi, että varusmiehen osallistuminen mielenosoitukseen tutkitaan ja kyseista oululaista miestä tulla kuulustelemaan.

Puolustusvoimissa on voimassa periaate, että univormussa eri tapahtumiin osallistuminen olisi tekisi osallistumisesta virallista toimintaa. Eli univormu päällä ollaan aina palveluksessa, siviilipuvussa ollaan yksityishenkilönä.

Kesän 2017 Pride-tapahtumaan osallistui Puolustusvoimien palveluksessa oleva ylikersantti univormussa, ja aluksi häntäkin ruvettiin tutkimaan teostaan. Puolustusvoimat kuitenkin pian muutti kantaansa lievemmäksi ja sanoo nyt olevan "jokaisen omassa harkinnassa" osallistuuko univormussa Prideen.

Kyseessä olevan isänmaallisen varusmiehen tutkinta on vakava asia. Puolustusvoimien mielestä on sopivaa, osallistua homojen Pride-tapahtumaan, mutta ei puolustaa mielenosoituksessa sananvapautta. Todennäköisesti syynä on se, että homot ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta lauantain sanavapautta puolustava mielenosoitus oli Kansallimielinen liittouma-nimisen Facebook- ryhmän järjestämä.

Ymmärrän kyllä, että Suomen hallitus vastustaa isänmaallisuutta ja kaikkea, mikä voisi uhata tai kritisoida hallituksen toimintaa, mutta peräänkuulutan tasapuolisuutta. Mielestäni ei sovi, että joihinkin tapahtumiin saa osallistua rangaistuksetta, ja joihinkin ei. Sääntöjen tulee olla samat kaikille.

Olen aiemminkin kirjoittanut univormuista Pridessä ja muissa tapahtumissa. Mielipiteeni ei ole muuttunut; armeijan, poliisin ja muitten univormua käyttävien tahojen tulisi osallistua mahdollisimman paljon kaikenlaisiin tapahtumiin. Tämä tekisi univormuista tuttuja ja saisi yleisön suhtautumaan univormuihin neutraalisti, ilman että aletaan miettiä "Mitähän nyt on tekeillä kun poliisi on paikalla? Uskaltaako täällä ollakaan?"

Sääntöjen on oltava kaikille samat. Joko kaikki saavat osallistua univormussa kaikkeen, tai sitten ei kukaan mihinkään.

maanantai 23. lokakuuta 2017

SUOMEN SOTILASYHTEISTYÖ JAPANIN KANSSA

Päivän (23.10.2017) YLE kertoi Japanin aikovan virallistaa sotavoimansa. Toisen maailmansodan hävinnyt entinen sotilasmahti Japani on periaatteessa ollut ilman armeijaa vuodesta 1945 saakka. Sodan jälkeen USA saneli Japanille uuden, demokraattisen perustuslain joka kieltää Japanin keisarikunnalta puolustusvoimat. Kommunistisen Kiinan ja Pohjos-Korean uhka tosin sai USAn sallimaan Japanille ns. "itsepuolustusvoimat" 1950-luvulla, jotka tiettävästi vetävät varustukseltaan ja koulutukseltaan vertoja mille tahansa viralliselle armeijalle. Japanin itsepuolustusvoimissa palvelee noin 250.000 miestä/ sotilasta.

Kaavailtu muutos Japanin perustuslakiin tekisi itsepuolustusvoimista Japanin puolustusvoimat eli armeijan ja sallisi osallistumisen sotaan, myös ulkomailla. Japanilaisia itsepuolustusvoimien sotilaita osallistui jo Afganistanin sotaan, ainakin virallisesti tukitehtävissä.

Aasiaan saattaa hyvinkin muodostua uusi sotilasvalta, ehkä jopa suurvalta. Uusi laki antaisi Japanin nyrkille valtuudet toimia maan eduksi kaukomailla, turvaamassa taloudellisia etuja, jotka tosin luultavasti saavat peitenimen "humanitaarinen tehtävä".

Suomen tulisi ottaa tilaisuudesta vaarin, ja aloittaa jälleen sotilasyhteistyö Japanin kanssa.

Yhteistyöllä maittemme välillä on jo yli satavauotiaat perinteet. Venäjän-Japanin sodan alla ja aikana Japanin Tukholman sotilasasiamies avusti suomalaisia itsenäisyysmiehiä jotta Venäjä ei voisi täysipainoisesti paneutua sotaan japanilaisia vastaan Mantsuriassa. Japani toimitti suomalaisille aktivisteille ainakin rahaa, mahdollisesti myös aseita ja vastineeksi suomalaiset vakoilivat Venäjän sotavoimia, varsinkin tsaarin Itämeren laivastoa, joka sodan sytyttyä lähetettiin Tyynelle merelle sotaan japanilaisia vastaan.

Toisen maailmansodan aikaan Suomi ja Japani Saksan liittolaisena olivat hyvissä väleissä Suomen sotiessa Neuvostoliittoa vastaan ja Japanin varautuessa joko Neuvostoliiton hyökkäykseen tai hyökkäämään Siperiaan itse. Suomalainen Puna-armeijasta Japaniin loikannut majuri Hjalmar Front toimi japanilaisten neuvonantajana Neuvostoliittoa koskevissa asioissa 1938-45. Entinen Suomen kansalaissodan punakaartilainen Front muutti myöhemmin Ruotsiin ja kuoli siellä 1971.

Mikään uusi asia Suomen ja Japanin sotilasyhteistyö ei siis olisi. Molemmat maat ovat demokraattisia korkean teknologian maita, joilla olisi edellytykset yhteisiin sotateknologian projekteihin; tietotaitoa ja rahaakin löytyy molemmista maista. Yhteistyö japanilaisten kanssa voisi myös avata päätä suomalaisten sekä suomalais-japanilaisten sotatarvikkeitten viennille muihin rauhanomaisiin maihin Aasiassa ja muualla. Jos Japani käyttää suomalaisia varusteita, niin varusteita saisi helpommin kaupaksi muille maille.

Teknologian lisäksi Suomelle on Japanille opetettavaa puolustusvoimien ja siviilien yhteistoiminnasta ja suhteista. Japanissa armeijalla on hävityn sodan takia käsittääkseni huono maine, sotilaspalvelus ei ole siviilielämässä samanlainen ansio kuin Suomessa. Suomi voisi opastaa Japania markkinoimaan armeijaansa siviileille saadakseen nämä sotilaittensa tueksi. Japaniin tuskin  tulee varusmiesarmeijaa, mutta ammattisotilaitten ja siviilien yhteistoiminta on armeijoille välttämätöntä. Jos kotirintama murtuu, niin murtuu sotilasrintamakin.

Japani on Suomen kaltainen demokraattinen ja liberaali valtio. Tästä syystä yhteistyö Suomen ja Japanin välillä olisi helppoa ja hyödyllistä. Japanilaisia sotilaita voitaisiin kouluttaa Suomen Maanpuolustuskorkeakoulussa ja suomalaisia Japanin vastaavissa. Epäilemättä myös maittemme välinen matkailu saisi laajasta sotilasyhteistyöstä, joka voi levitä muillekin aloille uutta potkua.

Ulkopoliittisestikin Suomen ja Japanin sotilasyhteistyöllä olisi kanttinsa. Mikäli Venäjää edelleen pidetään Suomelle sotilaallisena uhkana, olisi kätevää jos Suomella on USAn kanssa liitossa oleva tikari venäläisten selän takana.

perjantai 20. lokakuuta 2017

NATOTTAAKO?

Suomen entinen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen haluaa uudessa kirjassaan Suomen liittyvän NATO:on "pian, ilman kansanäänestystä ja vaikka ilman Ruotsia". Himasen mukaan Suomi on jo Venäjälle NATO-maa, joka on yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton kanssa, mutta jolla ei ole muodollisia turvatakuita.

Suomea viedään NATOn jäseneksi, se on selvä ja jäsenyys on vain ajan kysymys. Ajatusta NATO:on kuuluvasta Suomesta juntataan suomalaisten tajuntaan, niin voimalla, että en usko olevani ainut joka ajattelee "liitytään sitten NATO:on niin loppuu tämä saatanan vinkuminen. Parempi kertarytinä ja ehkä jopa Iso Rähinä kuin jatkuva kitinä". Loppuisi ainakin herrojen Natokiimainen korskeaminen ja päästäisiin rauhassa seuraamaan Idolseja tai jotain urheilua. (huom. sarkasmi)

Itse uskon että NATO:on liittyminen tietää sotaa Venäjää vastaan. Vähintään kylmää sotaa, ellei kuumaa taisteluineen Karjalassa ja Raatteentiellä kuten aiemminkin.

Kylmä tai kuuma sota; Suomi kärsii ja häviää. Kylmässä sodassa Suomelle elintärkeä Venäjänkauppa tukahtuu ja kuumassa taistelut tullaan käymään Suomessa, joko viimeisessä Natomaassa ennen Venäjää tai ensimmäisessä Natomaassa Venäjältä länteen. Sillä ei ole väliä kumpi hyökkää ensin; voittaja kirjoittaa historian ja tulevan sodan historiassa voittaja kertoo joutuneensa ensin hyökkäyksen kohteeksi tai olleensa pakotettu tekemään ennaltaehkäisevän hyökkäyksen torjuakseen häviäjän valmisteleman hyökkäyksen.

Suomi on erehtymättä useita kertoja onnistunut olemaan häviäjän puolella jokaisessa käymässään sodassa läpi historian. Viimeksi taisimme olla voittajan puolella osana Ruotsia sodassa Tanskaa vastaan 1670-luvulla. Suomella ei ole sodan voittamisen kulttuuria ja häviäminen; torjuntavoitot, hopeamitalit ja pistesijat ovat tuttuja myös liike-elämästä, Euroviisuista ja urheilusta.

Kyllä me sotia osaamme, ainakin voittaa taisteluita, mutta sodan voittaja ei ole sama kuin taistelun voittaja. Myös tulevassa sodassa olemme häviäjän puolella, tämänhetkisen tiedon mukaan Naton mutta jos tilanne jyrkästi muuttuu voi se olla Venäjäkin. Suomi ei pysty voittamaan sotaa.

Olkoon voittaja meille armollinen.