lauantai 13. tammikuuta 2018

ILMASTONMUUTOS EI OLE UHKA

Viime aikoina on jälleen kerran puhuttu ilmastonmuutoksesta, eli maailman ilmaston muutoksesta joko lämpimämmäksi tai eräitten mukaan kylmemmäksi. Käynnissä oleva ilmaston muutos tulee muuttamaan maailmaa asumiskelpoisen maaston jäädessä tulvien alle tai muuttuessa esimerkiksi kuumuuden takia asuinkelvottomaksi.

Harva ihminen kieltää ilmastonmuutoksen olemassaoloa, mutta joittenkin mielestä se johtuu luonnollisista syistä, vaikkapa muutoksista Auringossa tai Maapallon akselissa.

Minä uskon ilmaston muuttuvan ihmiskunnan teollistumisesta ja ihmisten luontoon päästämistä fossiilisten polttoaineitten hiukkasista ja muista päästöistä.

En kuitenkaan pidä ilmastonmuutosta uhkana, vaan todellisen uhkan oireena. Tämä todellinen uhka on Maapallon väestön kasvu. Meitä on nyt noin seitsemän miljardia ihmistä ja väestön määrä kasvaa joka päivä.

Käsitykseni mukaan ilmaston muutos johtuu ihmiskunnan päästöistä ilmakehään, joitten määrä on sitä suurempi, mitä enemmän maailmassa on ihmisiä. Eli jos Maapallolla olisi seitsemän miljardin ihmisen sijasta esimerkiksi yksi miljardi tai alle, voisimme saastuttaa niin paljon kuin haluaisimme. Päästöt olisivat kuitenkin yhteismäärältään niin pieniä, etteivät ne vaikuttaisi ilmastoon. Pienempi väestö matkustaa vähemmän Välimerelle ja tarvitsee vähemmän vaatteita ja ruokaa toiselta puolen maailmaa.Vähemmän ihmisiä merkitsee siis vähemmän saasteita ja enemmän ihmisiä merkitsee enemmän saasteita. 

Väestö kasvaa eniten niissä maissa, joihin jo käynnissä oleva ilmastonmuutos iskee rajuimmin. Nämä maat saavat myös eniten Länsimaitten kehitysapua. Avun ehdoksi tulisikin laittaa väestönkasvun hillitseminen esimerkiksi ehkäisyä lisäämällä ja naisten koulutusta tukemalla. Mahdollisesti myös ruoka-apuna lähettäviin elintarvikkeisiin tulisi lisätä raskauksia ehkäiseviä lääkeaineita.

Väestönkasvu on maailmanlopun aiheuttaja, ilmastonmuutos on vain sen oire.

perjantai 5. tammikuuta 2018

KOREA SALALIITTO

Ei ole pitkää aikaa, vain parisen kuukautta siitä, kun Isis/IS/ Daesh menetti jalansijansa Syyriassa ja Irakissa. Kyseinen järjestö on nyt maan alla, mutta ei voitettu. Vaikka Isis seuraisi al-Qaidan jalanjäljissä ja katoaisi mediasta, niin tilalle tullee vielä pahempi järjestö. Alunperin 1990-luvulla pahoja poikia olivat Afganistanin pimeimpään keskiaikaan vieneet islamilaiset talibaanit, ja 9/11-iskujen myötä 11.9.2001 talibaanien tilalle ilmaantui jo 1988 perustettu Usama bin Ladenin johtama al-Qaida Lännen ja islamin kamppailun uudeksi roistoksi. Vuosikymmen tämän jälkeen, Usama bin Ladenin kuoltua sekä talibaaneja että al-Qaidaa julmempi Isis/IS/Daesh ilmaantui näyttämölle.

Saman tien kun Isis lamautettiin, alkoi media kohista Pohjois-Korean ydinaseista ja ohjuksista. Maata johtavan Kim-dynastian aikeista hankkia ydinpommi on puhuttu jo vuosia, mutta se on ollut sivujuonne Pahan Akselissa, johon Yhdysvaltain presidentti George Bush nuorempi sanoi kuuluvan Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean. Ilkeämieliset sanovatkin, että Pohjois-Korea on mukana Pahan Akselissa vain sen vuoksi, ettei Akselissa olisi vain Lähi-idän muslimimaita.

Nämä ajoitukset eivät voi olla sattumaa; rauha on pahaksi bisneksille. Ja kun Usama bin Laden tapettiin 2011 ja al-Qaidan toiminta menetti iskunsa, väittämän mukaan sattumalta ilmaantui uusi peluri nimeltä Isis/IS/ Daesh viholliseksi. Ja välittömästi Isiksen tappion jälkeen edelleen muka sattumalta Pohjois-Korean ydinaseesta tuli maailman pahin ongelma, vaikka asian kanssa on eletty jo vuosikymmeniä. Haistan tässä salaliiton. Politiikassa mikään ei tapahdu sattumalta, sanoi Yhdysvaltain presidentti Roosevelt aikoinaan ja politiikkaa ohjaa bisnes.

Joku jossakin, jonkun näkymätön käsi ohjaa mediaa, politiikkaa ja maailmaa uhkasta toiseen. Uhkaan, johon varautuminen tietää hyviä aikoja uutis- ja sotateollisuudelle sekä liike-elämälle yleensäkin.

En tiedä kenen käsi on kyseessä, mutta maailmassa on ennenkin korjailtu horjuvaa taloutta sodalla, sekä pienessä mittakaavassa ryöstämällä naapuriheimo ja isossa, molempia maailmansotia edelsi lama. Jos bisnes ei luista, niin sitten soditaan ja sota on parasta bisnestä.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

KORPINMUSTA KAUNOTAR

Aikoinaan, 1990-luvun alussa olin suorittamassa asevelvollisuuttani Rovaniemellä Lapin Ilmatorjuntarykmentissa. Sotilaana en ollut kummoinen, mutta palvelukseni muutti elämääni eräillä tavoin. Opin armeijassa vasta juomaan viinaa joka päivä ja katsomaan pornoa. Kumpikin on sittemmin jäänyt elämäntavoistani käytännössä kokonaan, mutta muistan vielä elokuvakanava Filmnetin ja sen keskiviikko- ja lauantai-öiset pornonäytökset. Ne olivat liian myöhään varusmiesten katsottaviksi, mutta Puolustusvoimat oli varannut sotilaitten käyttöön videot, joilla nauhoitimme illan pornoannokset ja miehissä kokoonnuimme auditorioon palveluksen jälkeen torstaisin ja sunnuntaisin saalistamme tutkimaan.

Näkemäni elokuvat ovat jo unohtuneet, mutta muutamassa elokuvassa esiintynyt korpinmusta kaunotar Raven jäi mieleeni. Hänen elokuviaankaan en muista, mutta muistan jotain synkästä goottikartanosta ja biljardipöydästä. Ravenin hoikka ja tumma ulkonäkö ja ulkonäköä kuvaava taitelijanimi jäivät parikymppisen tykkimiehen mieleen pysyvästi.

Vuosien mittaan Raven tuli mieleeni useinkin, mutta ennen Internetiä salapoliisin työ oli liian työlästä laiskalle ja vasta 25 vuotta myöhemmin löysin oikeat hakusanat Ravenin löytämiseksi netin kätköistä.

Raven oli tuolloin jo jäänyt eläkkeelle pornotöistä huomattavan uran jälkeen. Naiset eivät kauan seksialalla pärjää, koska joka vuosi tulee 18-vuotiaita naisia alalle, jotka ovat valmiita työhön halvalla tai jopa ilman palkkaa mainetta saadakseen.

Mieleeni jäänyt korppi Raven on oikealta nimeltään Rachel Vickers, ja on syntynyt vuonna 1964. Rachel-Raven aloitti pornouransa 19-vuotiaana kovemman tason seksifilmeissä ja sai mainetta itsekkään ja manipuloivan teininartun Nina Sutherlandin seikkailuista kertovissa Taboo American Style- elokuvasarjassa. Tämä siis oli 1980-luvulla, jolloin pornoelokuvissa oli vielä juoni seurattavaksi.

Rachel "Raven" Vickers saavutti melkoisen maineen 1980-luvulla ja eläköityi toimestaan tavallisempaan työuraan jo ennen kolmenkymmenen vuoden ikää joskus 1980-luvun lopulla mutta teki comebackin muutaman vuoden kuluttua 1990-luvun alettua. Mahdollisesti Raven halusi kerätä urastaan ja maineestaan kaikki taalat taskuun ennen kuin kuuluisuus haalistuisi. Vain parisen vuotta myöhemmin Raven poistui lopullisesti pornobisneksestä ja elää nyt 53-vuotiaana jossain USAn eteläisemmistä osavaltioista.

Internet on tehnyt elämästä helppoa; ihmiset, jotka ovat koskettaneet toista jollain tapaa, saattaa oikeilla hakusanoilla löytää vuosikymmeniä myöhemmin netin syövereistä, kuten minä tein Ravenin suhteen.

torstai 30. marraskuuta 2017

KAUPPAMATKUSTAJAN KUOLEMA

Arthur Miller kirjoitti vuonna 1949 näytelmän Kauppamatkustajan kuolema. Näytelmässä kerrotaan Willy Lomanin ja hänen perheensä elämän alamäestä. Kauppamatkustajan kuolemasta on tehty muutamakin elokuva ja se on eräs tunnetuimmista näytelmistä.

Kultturellia aasinsiltaa on hyvä jatkaa vakavampiin nykyajan tapahtumiin; ihmisten sairastumisiin ja kuolemiin.

Helsingin kaupunki on tähän asti antanut laittomasti maassa oleville ulkomaalaisille eli ns. paperittomille "kiireellistä" hoitoa, pelastaaksen välittömästi vaarassa olevat paperittomat. Eilen 29.11.2017 äänin 45-39 Helsingin kaupungin valtuusto päätti laajentaa ilman henkilö- tai muita papereita Suomessa olevien, toisinaan rikoksilla itsensä elättävien ulkomaalaisten hoitoa, nyt paperittomille annetaan "välttämätöntä" hoitoa. Tämä tarkoittaa myös kiireettömän hoidon antamista. Luonnollisesti esityksen kannattajat sanovat että "tämä ei ole keneltäkään pois", "kenenkään etuja ei tarvitse leikata" ja "tämä ei houkuttele ketään Suomeen". Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa.

Suomalaisella yhteiskunnalla on vain tietty määrä voimavaroja eli rahaa käytettävissään. Aina kun yhdelle annetaan, Helsingin tapauksessa paperittomalle, toiselta leikataan eli suomalaisilta ja Suomessa laillisesti olevilta ulkomaalaisilta veronmaksajilta. Joltain on pakko ottaa, jotta toiselle voi antaa, ilmaisia lounaita tai terveydenhuoltoa ei ole. Joku maksaa aina, usein säntillisesti veronsa hoitava Suomen asukas, joka maksaa sekä omat laskunsa että lainvastaisesti Suomessa olevien ulkomaalaisten laskut.

Myöskään se ei pidä paikkaansa, että Helsingin höveli päätös jakaa muitten rahoja ei houkuttele ihmisiä Suomeen. Ajatelkaapa tilannetta, että Afrikassa on maa, jossa sairaanhoitoa saa vain rahalla ja se ei ole yhtä laadukasta kuin Suomessa. Tällaisessa maassa elävä esimerkiksi syöpää sairastava joutuu miettimään että kotimaassa ei saa hoitoa mutta Suomessa saisi ilmaisen hoidon ja elatuksen. Vaihtoehtoina on siis kuolla köyhänä pian tai elää pitkään rikkaana, suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Tällainen henkilö taatusti alkaa miettiä matkaa Suomeen ja vaikka sairaista vain osa saapuu tänne elättämään itsensä muitten kustannuksella, niin sekin sekin riittää romuttamaan Suomen yhteiskunnan palveluineen. Rahat eivät nytkään riitä edes suomalaisille.

Helsingin päätös on vasta lopun alkua; samaa tullaan ehdottamaan myös Oulussa, muissa Suomen kaupungeissa ja pienissäkin kunnissa. Kun se ei kerran "ole keneltäkään pois."

Suomella on vastuu ainoastaan suomalaisista. Jos rahaa suomalaisten hoitamisen jälkeen jää, voidaan ehkä auttaa ulkomaalaisia.


maanantai 20. marraskuuta 2017

ME PÄÄTALOT

Vuoden kestänyt urakka kirjoittajaopinnoissa Taivalkosken Päätalo-instituutissa päättyi eilen. Vuoden 2016 lopulla ilmoittauduin kurssille, sain vuoden 2017 alussa harjoitustehtävän, jota olen vuoden mittaan laajentanut. Alunperin kyseessä oli Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisten inspiroima nelisivuinen novelli, joka neljänä lähiviikonloppuna Taivalkoskella kasvoi ensin kahdeksaan A4-sivuun, siitä yhteentoista jolloin jo kurssilla sanoin että "tämä luu on kaluttu, jotain muuta ensik kerralle", mutta kouluttaja Taija Tuomisen ja kurssitovereitteni kannustamana turposi tarinani 32 liuskaan. Eikä se taida siihen ryytyä; sain viimeisellä lähiviikonlopulla uutta kannustusta ja uusia ideoita jatkaa tarinaani, jossa nyt Perussuomalaisten lisäksi seikkailevat Rajakylän originellit, Jeesus, tanskalaiset ja jonka miljööt vaihtelevat Smoolannista Israeliin sekä Rhodesiaan.

Tässä vaiheessa huomautan että tarinan hahmot sekä tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta, vaikka niihin on otettu ominaisuuksia kohdalleni puolen vuosisadan mittaan tulleista eri ihmisistä ja tapahtumista.

Eilinen sunnuntai oli haikea päivä. Muutama itkikin kurssin päättyessä ja useampi aikoi tulla vielä jatkokurssille, itse aprikoin olisiko törkeää "jäädä luokalle" ja tulla vielä samanlaiselle vuoden pyrähdykselle. Kirjoittajakurssista oli minulle hyötyä, opin paljon ja opin ottamaan oppini hyötykäyttöön ja sain siis yli 30 liuskaa kelpo tekstiä aikaiseksi. Yksi tärkeimmistä opeista oli taito keskeyttää kirjoitukseni ja jatkaa sitä myöhemmin. Ennen kirjoitin muutaman liuskan novellin yhdellä istunnolla ja olin siihen tyytyväinen; en juuri lainkaan hionut tuotantoni särmiä.

Kirjailijan urani on ottanut norsunaskeleita eteenpäin, uskoisin saavani vuoden vaihteen jälkeen, ehkä kevään korvalla kirjoitettua Kuusamon Sokos-hotellissa muistiin merkitsemäni ideat ja Taijan sekä tovereitteni ehdotukset paperille ja jos eivät kustantajat ota onkeen, niin julkaisen tarinani neljäntenä omakustanteena. Kurssilla oli montakin, jotka saivat julkaistavaa materiaalia vuoden aikana kirjoitettua ja Ville Heikkinen ehti jo julkaista runoin koristellun luontovalokuvakirjansa Sielukas maa omakustanteena, sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi kurssilaisilta on tulollaan runokirjoja, muisteluita ja Pyhäjoen ydinvoimalaan liittyvä toimintaromaani. Hyvin Taija meitä opetti.

Tosin kotiin tultuani kirjailijantaipaleelleni ilmaantui esteitä, mutta tuskin ylipääsemättömiä. Kotona kirjoitinj innolla uusia käänteitä tarinaani ja kone alkoi hälyttää päivityksistä. Kuuliaisesti päivitin ja sen jälkeen tietokone kieltäytyi käynnistymästä. Aina kun yritin, kone ilmoitti "Koneesi ei käynnistynyt oikein" ja tarjosi vaihtoehdoiksi "Käynnistä uudelleen" ja "Lisäasetukset". Kokeilin molempia eikä onnistunut, aina vain samat vaihtoehdot. Yritin palauttaa koneen päivitystä edeltävään tilaan mutta sekään ei auttanut, vaikka koneen mukaan "Palautus onnistui".

En keksinyt muuta kuin palauttaa oletusasetukset ja onnistuin säilyttämään tiedostoni, mutta virustorjunta ja selain katosivat. Sain ne takaisin, mutta eniten kirpaisee Microsoft Officen katoaminen, sitä ei saane takaisin kuin ostamalla uudestaan tai asentamalla epämääräisistä lähteistä ilmaiseksi. Kumpaakin halusin välttää, joten laitoin koneelleni LibreOfficen. Ehkä pärjään sillä, ja jos en, jossain vaiheessa investoin tuttuun Wordiin. LibreOffice tuntuu hitaanlaisesti avaavan vähänkään isommat PDF-tiedostot, joita ilman en pärjää. Muutakin totuttelua ja oppimista siinä on, mutta kirjoitustyötä saan sillä jatkettua.

Kuten Taija Tuominen kurssilla opetti: "Täytyy katsoa esteitten yli maaliin".

perjantai 10. marraskuuta 2017

ROSENCRANTZ JA GUILDENSTERN OVAT KUOLLEET

William Shakespeare kirjoitti vuoden 1600 tienoilla Tanskaan sijoittuvan näytelmänsä Hamlet. Maailman tunnetuimmassa näytelmässä on kaksi sivuhahmoa, joihin perustuen Tom Stoppard kirjoitti oman näytelmänsä ”Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet” yli 400 vuotta myöhemmin. 

Hahmoilla on yhteys, tai ainakin aasinsilta Oulun kaupunkiin.

Shakespeare otti Hamletiin olemassa olevan tanskalaisen Gyldenstjerne-aatelissuvun nimen.  Aikanaan Ruotsiin ja Norjaan levinneen suvun jäsenet palvelivat kuningasta myös Suomessa.
Suku ruotsalaisti nimensä Gyllenstiernaksi ja Erik Kaarlenpoika Gyllenstierna sai ansioistaan Viipurin kuvernöörinä ja Turun hovioikeuden presidenttinä Oulun vapaaherran arvon vuonna 1651.
Oulun kaupunki  oli Erik Kaarlenpojan ja hänen jälkeläistensä omaisuutta 1600-luvun lopulla tapahtuneeseen läänitysten palauttamiseen saakka.

2010-lukuun asia liittyy siten, että Oulun kaupunki laajenee ja uusia katuja sekä paikkoja nimetään. Olisi hieno ele Oululta nimetä esimerkiksi katu Gyllenstiernan suvun mukaan.
Läänityksenä olo on lähes täysin unohdettu Oulun historiassa, joten siitä ei ainakaan huonoja muistoja jäänyt.

Kadun nimeämisestä voisi kesäaikaan saada isonkin mediatapahtuman. Mukaan voisi kutsua Ruotsin valtion edustajan sekä mahdollisesti Gyllenstiernan suvun jäsenen. Heitä yhä elää Ruotsissa.

Tosin Oulun paronien sukulinja sammui Pultavan taistelussa 300 vuotta sitten, mutta soveltaahan voi.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

VARUSMIEHIÄ POLIISIIN

Suomessa ei ole tarpeeksi poliiseja kaduilla ja tilannetta aiotaan korvata ottamalla Puolustusvoimien reserviläisiä poliisin tueksi tarvittaessa. Reservipoliiseiksi halutaan 2000-3000 reserviläistä ja ensimmäisten uskotaan olevan palvelusvalmiina vuonna 2019.

Ajatus on hyvä, tarpeellinen ja kannatettava, mutta mielestäni se jää puolitiehen. Mitä itua on kouluttaa mies tai nainen sotilaaksi, jos hänet sitten laitetaankin poliisiksi pitämään juopot ja konnat kurissa? Ensin laitetaan rahaa ja aikaa sotilaskoulutukseen ja sitten koulutetaan uudestaan poliisiksi. Tämä on tarpeetonta ja päällekkäistä koulutusta.

Ehdotan, että varusmiespalveluksen voisi suorittaa poliisina; saappaina kadulla Poliisiammattikorkeakoulun käyneitten urapoliisien tukena. Juuri tähän nyt aiotaan laittaa tuplakoulutuksen saavat reservipoliisit.

Uskon, että moni siviilipalveluksen valitseva harkitsisi palvella yhteiskuntaa poliisilaitoksessa, varsinkin jos saa olla poliisina kotiseudulla, jossa palvelusta hyödyttäisi kotiseudun ja sen ihmisten tunteminen. Varusmiespoliiseja voidaan myös käyttää haja-asutusalueilla. joihin eivät urapoliisit edes palkkaa vastaan pysyvästi halua.

Puolustusvoimilla on vaikeuksia löytää sijoituspaikka kaikille sotilailleen. Varusmiespalvelus poliisina sitouttaisi useampia suomalaisia yhteiskunnan puolustamiseen. Tulevan sodan aikana jonkun täytyy pitää yllä järjestystä myös kotirintamalla.

Varusmiespoliisien joukosta löytyisi myös alan palveluksensa jälkeen tuntevia tulevia urapoliiseja.