ERÄMAAN LAULU

"Sanokaa minun olleen väsynyt ja kulunut.
 Palanut ja aavikon auringon sokaisema.
 Jalat rakoilla, janoinen, outojen tautien piinaama, yksinäinen.
 Sekä märkä ja paleleva.
 Mutta sanokaa minun eläneen unelmaani.
 Tulen aina olemaan se, joka rakastaa erämaata."

Ylläoleva teksti on osa runosta "Wilderness song", jonka kirjoitti nuori taiteilija nimeltä Everett Ruess. Samoin kuin Christopher Mccandless eli Alexander Supertramp 1990-luvulla, Everett hakeutui erämaahan palaamatta. Molemmat ovat amerikkalaisen vastakulttuurin tunnettuja hahmoja, ja jopa idoleita.

Everett Ruess syntyi boheemiin papin ja taiteilijan perheeseen 28.9.1914 Oaklandissa Kaliforniassa. Perheessä oli yhteensä kolme lasta, joista yksi kuoli muutaman viikon ikäisenä. Perhe muutti isän töitten perässä muutaman vuoden välein, mutta Everettin kotiosavaltioksi vakiintui Kalifornia.

Everett harrasti perheensä innostamana taiteen eri muotoja pienestä pitäen ja osasyy hänen vaelluksiinsa erämaissa lienee ollut halu päästä eroon porvarillisesta elämästä ja saada kokemuksia, joita voisi käyttää taidetta luodessaan. Ensimmäisen matkansa hän teki liftaamalla Kaliforniassa heti high schoolista valmistuttuaan vuoden 1931 alussa. Muutaman vuoden kuluessa Everett teki useita matkoja, joista pisin kesti kymmenkunta kuukautta. Kaikki hänen vaelluksensa veivät hänet Yhdysvaltain lounaisosiin, Arizonan ja Uuden Meksikon seuduille.

Everett Ruessin ensimmäinen matka sai hänet huomaamaan, ettei hän pidä tavaroitten kantamisesta. Niinpä hän myöhemmin osti aaseja kantojuhdiksi. Eläinten kohtelun suhteen Everett lienee ollut tyypillinen 1930-luvun ihminen, eläinten ystäväksi häntä ei voi sanoa, ainakaan kirjan "Finding Everett Ruess" saadun kuvan mukaan. Eräällä matkallaan Everett osti aasin tavaroita kantamaan, ja retken päätyttyä yksinkertaisesti hylkäsi juhtansa tien poskeen pärjäämään omillaan. Toisella kertaa hänen aasinsa karkasi ja palattuaan Everett huomasi mukaansa adoptoimansa kulkukoiran syöneen kiireessä lautaselle unohtuneen Everettin ruuan. Niinpä hän hakkasi koiran niin pahasti, että se karkasi eikä enää palannut Everettin luo.

Everett Ruessin maine on tuntuu olevan kiillotettu ja ihannoitu. Jo mainitsemani kirjan perusteella Everett oli boheemi taiteilijaluonne, jolle tavallinen työ ei käynyt. Matkansakin hän useimmiten rahoitti vanhemmilta saamillaan rahoilla, vaikka näilläkin oli dollarit vähissä. Jonkin verran omaa rahaa Everett tienasi taiteellaan ja eräät ovat väittäneet hänen salakuljettaneen matkoillaan huumeita Meksikosta, mutta siinä tapauksessa hän tuskin olisi tarvinnut vanhempiensa rahoja elääkseen.

Everett Ruess tunnetaan myös nimenvaihdoksistaan, hän vaihtoi nimeään kolme kertaa. Ei tosin virallisesti, vaan kirjeissään kotiin hän vain ilmoitti tottelevansa tästä lähtien nimeä Lan Rameau, ranskalaisen säveltäjän kunniaksi, tai myöhemmin nimeä Evert Rulan. Nimen muutos takaisin Everett Ruessiksi tapahtui yksinkertaisesti alkamalla taas käyttää vanhaa nimeään.
Kolmantena nimenä Everettillä oli lyhyesti Nemo, "ei kukaan" latinaksi. Tämän nimen Everett kaiversi useaan paikkaan viimeisellä retkellään, siltä jolta hän ei palannut. Eräs Everettin Nemo-kaiverruksista löydettiin niin myöhään kuin vuonna 2001.

Viimeiselle vaellukselleen Everett Ruess lähti 20-vuotiaana loppuvuodesta 1934. Marraskuun 21. päivänä lammaspaimenet Addlin Lay ja Clayton Porter tapasivat Everettin Hole-in-the-rock Traililla Utahin osavaltiossa. Tapaamisen jälkeen Everett kahden aasinsa kanssa jatkoi omia teitään ja katosi. Hän oli ilmoittanut kotiinsa olevansa tavoittamattomissa jonkin aikaa, joten häntä alettiin etsiä vasta parin kuukauden kuluttua viimeisestä havainnosta. Everettin leiri ja pensasaidan taakse suljetut, nälkiintyneet aasit löydettiin pian etsintöjen alettua, mutta Everettin kohtaloa ei ole tähän päivään mennessä saatu selville.

Everettin on epäilty tipahtaneen rotkoon, hukkuneen jokea ylittäessään, joutuneen karjavarkaitten tappamaksi tai vaihtaneen nimeä ja aloittaneen uuden elämän alueen navajo-intiaanien parissa. Everettin tunteneet pitävät viimeksi mainittua epätodennäköisenä, sillä tämä halusi nimeä taiteilijana ja tuskin olisi tyytynyt nimeettömään elämään erämaassa.

Parikin utahilaista konnaa on myöhemmin, Everettin saatua mainetta ensimmäisen hänestä kertovan kirjan ilmestyttyä vuonna 1940, tunnustanut tappaneensa Everett Ruessin. Tunnustuksia ei ole saatu vahvistettua ja ne ovat lähinnä huhupuhetta. Lisäksi navajo Aneth Nez on kertonut tyttären tyttärelleen Daisey Johnsonille vuonna 1971, nähneensä ute-intiaanien tappaneen kahden juhdan kanssa liikkeellä olleen valkoisen miehen 1930-luvulla. Aneth Nez kertoi Daiseylle pelänneen itse joutuvansa syytteeseen murhasta ja kätkeneensä ruumiin kallionkoloon. Tapettua miestä on epäilty Everett Ruessiksi, mutta teorian heikkoutena on se, että Anethin mukaan ute-intiaanit ryöstivät miehen tavarat, myös juhdat, ja Everettin aasithan löytyivät hänen leiristään. Daisey Johnson kertoi julkisesti isoisänsä tarinasta vähän ennen kuolemaansa syöpään vuonna 2008. Ja todellakin, Daiseyn veli Denny Bellson löysi tarinan perusteella kallionkolosta ruumiin jäänteet, jonka ajoitettiin tavaroitten perusteella 1930-luvulle. Ruumiin pituus ja ikä kuollessa täsmäsi myös Everett Ruessiin. Ruumiin DNAta verrattiin Everettin veljen, edesmenneen Waldon, hiusharjasta löytyneisiin hiuksiin mutta laboratorio pilasi näytteet erehdyksessä. Uuden laboratorion testin mukaan kyseessä oli vainaja, joka oli sukua Waldon lapsille, mutta tätäkin testiä on kritisoitu. Järjestettiin kolmas DNA-testi Yhdysvaltain puolustusvoimien vainajien tunnistukseen erikoistuneessa AFDIL-laboratoriossa, jossa vainajan näytettä verrattiin yhteen elossa olevaan Everett Ruessin sukulaiseen. Tämän testin mukaan kyseessä on amerikkalaisen intiaanin jäänteet, eikä siis Everett Ruessin.

Everett Ruessin katoamisen arvoitusta ei siis ole saatu selvitettyä. Mielipiteitä ja teorioita esitetään ja vastustetaan, ja Everett Ruess jatkaa elämäänsä kulttihahmona ja kirjojen, elokuvien ja laulujen aiheena.