Vesitilanne on Suomessa tällä hetkellä hyvä, raanavettä riittää kaikille ja kaikilla on siihen varaa. Vielä eivät ulkomaalaisten omistamat suomalaiset kaivoksetkaan ole pohjavettä pilanneet.
Veden saatavuus voi kuitenkin muuttua. Kun luonto saastuu eli käytettäväksi kelpaavan veden määrä laskee ja käyttäjien eli ihmisten määrä nousee, vedestä tulee pula. Ja jos vedestä on pula, siitä tulee kaupan kohde. Suomi suurine vesivaroineen on tuolloin houkutteleva kohde vesikauppaa käyville liikemiehille. Mielessäni kaihertaa ajatus, että ulkomaiset firmat ostavat Suomen vesioikeudet ja myyvät vedet muualle, tai isoon hintaan takaisin suomalaisille. Samaan tapaan kuin Suomen mineraalioikeudet ovat jo enimmäkseen vieraitten sijoittajien käsissä.
Tällä hetkellä oikeus puhtaaseen veteen on virallisestikin ihmisoikeus, mutta siihen on jo haettu muutosta jotta vesikaupalla pääsisi kunnolla tienaamaan. Ellei kukaan pistä vastaan veden muuttuessa rahaa tuottavaksi kaupan välineeksi, lobbarit saavat Brysselissä asiansa ennemmin tai myöhemmin läpi.
Suomen uusi vesilaki suojelee nyt suomalaisten oikeuksia, mutta lakeja on muutettu ennenkin. Tässäkin pätee se, että jos kansalaiset ovat hiljaa, poliitikot noudattavat ison rahan tahtoa ja silloin yksittäiset kansalaiset maksavat.
Eräitten arvioitten mukaan vesi on uusi öljy, josta tullaan riitelemään ja käymään sotia. Esimerkiksi Israelin ja Syyrian välille olisi saattanut aikoinaan tulla rauha, mikäli Genesaretinjärven makean veden varasto ei olisi ainoa suuri juomaveden lähde. Kukaan ei selviä ilman vettä ja veden puute saa ihmiset liikkeelle. Ja veden puutetta on myös se, ettei siihen ole varaa.
Hallituksen oikein toimiessa Suomella on kultakaivos hallussaan. Suomen vedet kuuluu pitää suomalaisten hallussa ja käytössä.
Esa Paloniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti