MISS EGYPTI

Islamilaista, poliittisesti levotonta Egyptiä ei välttämättä uskoisi maaksi, jossa pidetään naisten kauneuskilpailuja, mutta vielä muutama vuosikymmen sitten Egypti vapaamielinen ja melko länsimainen valtio. Islamistinen väkivalta on toistaiseksi lopettanut vuodesta 1929 järjestetyt Miss Egypti- kisat. Menestystäkin on pyramidien maalle tullut; vuonna 1954 egyptinkreikkalainen Antigone Costanda voitti Lontoossa pidetyn Miss World- kilpailun.

Vielä suurempaa menestystä sai vuoden 1954 Miss Egypti nimeltä Yolanda Cristina Gigliotti, mutta enemmän laulajana ja jossain määrin näyttelijänä. Kuten nimestä voi arvata, Yolanda oli italialaistaustainen. Hänen perheensä oli italialaisesta Serrastrettan kaupungista Calabriassa ja Yolandan isä toimi viulistina Kairon oopperassa. Yolanda syntyi Kairossa 17. tammikuuta 1933. Kahden veljen välissä syntynyt Yolanda eli elämänsä ensivuodet kairolaisella Shoubran alueella italialaisessa yhteisössä ja kävi italialaista, roomalaiskatolista koulua.

Vuonna 1950 Yolandan elämä muuttui hänen voitettuaan paikalliset kauneuskilpailut. Hän alkoi tehdä mallin töitä kairolaiselle Donna- muotihuoneelle ja 20- vuotiaana Yolanda valittiin Miss Egyptiksi. Hän sai julkisuutta ja ranskalainen ohjaaja Marc de Gastyne houkutteli hänet muuttamaan jo saman vuoden joulukuussa Pariisiin näyttelemään elokuvissa. Ura elokuvissa kuitenkin jäi, mutta taiteilijanimeä Dalida käyttänyt Yolanda alkoi saada nimeä laulajana. Italiaa äidinkielenään puhunut Dalida lauloi yli kymmenellä kielellä, muun muassa arabiaksi, kreikaksi, italiaksi, saksaksi, ranskaksi, englanniksi, japaniksi, hollanniksi, hepreaksi ja espanjaksi.

Dalidan varhaisiin hitteihin kuului kappale "Bambino", joka pysyi lähes vuoden Ranskan toptenissä vuonna 1956 ja seuraavana vuonna Dalida jo sai ensimmäisen kultalevynsä "Bambinon" sisältävästä levystä. Tuolla ja seuraavalla vuosikymmenellä Dalida kiersi ahkerasti Välimeren maissa sekä Yhdysvalloissa. Iskelmät, varsinkin italialaiset, olivat tuolloin suosittuja ympäri Eurooppaa ja Dalidan maine levisi ympäri mannerta.

Suosiolla oli huonot puolensa myös Dalidan elämässä. Vuonna 1967 Dalida yritti ensimmäisen kerran itsemurhaa ja selvisi hengissä tullakseen pian raskaaksi 18- vuotiaalle opiskelijalle. Dalida teetti abortin ja ilmeisesti hoitovirheen vuoksi Dalida menetti kykynsä saada lapsia.Moni hänen miesystävistään teki myös itsemurhan, kuten laulaja-lauluntekijä Luigi Tenco, joka ampui itsensä koska hänen ja Dalidan esittämä kappale "Ciao amore ciao" ei päässyt San Remon laulukilpailun jatkoon. Myös Dalidan entinen mies Lucien Morisse sekä pitkäaikainen miesystävä Richard Chanfray surmasivat itsensä. Lucien vuonna 1970 ja Richard vuonna 1983. Listalla Dalidan itsensä tappaneista läheisistä on muitakin nimiä, mutta nämä riittäköön.

Myös Dalida lopetti elämänsä itsemurhalla 2. toukokuuta vuonna 1987. Hän oli kuollessaan 55-vuotias ottaessaan yliannoksen lääkkeitä. Dalida jätti jälkeensä viestin jossa luki: "Elämästä on tullut kestämätöntä. Antakaa anteeksi".

Dalidan muisto kuitenkin elää, hänestä on tullut elämää suurempi kulttihahmo. Pariisista löytyy kulmaus nimeltä "Place Dalida" ja hänen levyjään myydään edelleen. Dalidalle on myös pystytetty muistopatsas, joka tosin peittyi pian graffiteihin, samaan tapaan kuin Jim Morrisonin haudalle ovat fanit jättäneet jälkensä.

Olen ymmärtänyt, että moni lähi-idän maa joka nyt on muuttumassa fundamentalistiseksi ja islamistiseksi valtioksi, on vielä 1970- tai ainakin 1960-luvuilla ollut ilmapiiriltään ja vapauksiltaan melkeinpä tuolloista eurooppalaista tasoa. Jossain vaiheessa tiet sitten alkoivat eriytyä ja loppua vastakkainasettelulle lännen ja islamin välillä ei näy, ellei jompikumpi anna periksi. Epäilemättä on ihmisiä, joitten mielestä yhteiskuntaa jossa vapaus tarkoittaa vapautta elää elämänsä niin että päätyy itsemurhaan, ei kannatakaan säilyttää.