SARVIKUONOJEN MAA 

Vuonna 1900 norsuja oli Afrikassa noin 10 miljoonaa yksilöä, nyt niitä noin 470.000 norsua. Sarvikuonoja oli 1960-luvulla jopa 70.000 eläintä ja 2013 sarvikuonojen määräksi arvioitiin koko Afrikassa alle 5.000 yksilöä. Molemmat lajit ovat vaarassa kadota kokonaan 10-15 vuoden kuluessa. Eli 2030-luvulla sarvikuonoja ja norsuja nähtäneen vain valvotuissa olosuhteissa eläintarhoissa.

Sekä sarvikuonoja että norsuja metsästetään Afrikan luonnossa ja luonnonpuistoissa lähes sodan kaltaisissa oloissa. Tämä ei ole kovin ihmeellistä, sillä monet Afrikan salametsästäjistä on eri sotien sissejä, ja ainakin  al-Shabaab Somaliassa sekä Herran Vastarinta-armeija Ugandassa rahoittavat osin toimintaansa salametsästyksellä lähialueillaan ja saaliinsa salakaupalla. Esimerkiksi vuonna 2013 Kenian Nairobissa tehty isku Westgate-ostoskeskukseen uskotaan saaneen osan rahoituksestaan norsunluusta ja sarvikuonojen sarvista. Tuohon terroritekoon osallistui tiedon mukaan myös eräs helsinkiläinen suomensomali.

Sekä sarvikuonon sarven että norsun syöksyhampaitten kauppa on ollut jo pitkään kiellettyä. Ne ovat kuitenkin haluttua tavaraa Aasiassa; norsunluusta kaiverretaan arvonsa hyvin säilyttäviä kauniita esineitä status- ja sijoituskohteiksi ja sarvikuonon sarven väitetään parantavan sairauksia, jopa syöpää. Sarvikuonon sarvi on samaa keratiinia kuin ihmisten kynnet eikä sillä ole havaittu mitään parantavia ominaisuuksia. Siitä huolimatta Vietnamin ja Kiinan pimeillä markkinoilla sarvikuonon sarvesta kerrotaan maksettavan jopa 50.000 dollaria kilolta ja norsunluustakin yli 2.000 dollaria kilolta. Sarvikuonon sarven hinta siis on samaa luokkaa kullan kanssa, silloin kun kullan hinta on huipussaan. Käytännössä sarvikuono ja norsu ovat arvokkaampia kuolleina kuin elävinä turistinähtävyyksinä. Mustien afrikkalaisten sanotaan pitävän luonnonpuistoja eläimineen valkoisten humpuukina tai leikkitarhoina ja ottavat mieluummin isomman summan rahaa kerralla kuin pienemmän summan vuosien ajan kestävän kehityksen turismibisneksenä.

Sarvikuonojen ja norsujen salametsästys ja niitten sarvien ja hampaitten salakauppa on tuottavaa, kiinnijäämisen riski pieni ja rangaistukset lieviä. Laillisella liiketoiminnalla ei yhtä helppoon rahaan pääse käsiksi ja huume- ja asekauppa ovat vaarallisempia aloja.

Eräät haluavat luopua sarvien ja norsunluun kaupan kiellosta. Perusteena on se, että jos kauppa olisi laillista, se laskisi hintoja ja siten vähentäisi salakauppaa. Kauppa siis on nyt kiellettyä, ei sarvikuonon sarvien ja norsunluun hallussapito. Kiellosta luopujat saattavat tietysti olla oikeassa, mutta heidän uskottavuuttaan vähentää se, että monilla heistä on suuret määrät sarvikuonon sarvia ja norsunluuta varastoituna ja kaupan salliminen sataisi dollareina, randeina ja muina valuuttoina heidän taskuunsa. Kiellon kannattajat taas sanovat sarvikuonojen ja norsujen olevan vain muutaman vuoden päässä sukupuutosta luonnossa ja ettei ole hyvä ajatus ruveta leikkimään uhkapeliä uhanalaisen eläimen olemassaololla. Mikäli kaupan salliminen sattuisikin nostamaan kysyntää, sarvikuonot ja norsut katoaisivat luonnosta hetkessä, eikä 15 vuoden kuluessa kuten tällä hetkellä arvioidaan.

Elämme tällä hetkellä suurinta lajien massasukupuuttoon kuolemisen aikaa miljooniin vuosiin. Järjestyksessään se on kuudes tunnettu ja johtunee ihmisen toiminnasta, päinvastoin kuin aikaisemmat. Luonnonvaraiset Afrikan sarvikuonot ja norsut liittynevät kadonneisiin lajeihin jo ennen kuin nyt 1- vuotiaat lapset pääsevät peruskoulusta.