perjantai 1. toukokuuta 2015

KUMMITUKSEN LUOMINEN

Jokainen meistä tietää kummitusjutut; kuolleitten ihmisten sielujen vierailut elävien luona. On myös tehty yritys luoda kummitus. Sen voisi luulla tarkoittavan ihmisen tappamista jotta tästä tulisi kummitus tai aave, mutta näin ei ole; kyseessä on jotensakin tieteellinen koe yliluonnollisen olennon aikaansaamiseksi ja havaitsemiseksi. Englanninkieliseltä nimeltään koe oli "The Philip Experiment".

Vuonna 1972 Kanadan Torontossa matemaatikko A.R.G Owen päätti kokeilla onnistuisiko joukko päättäväisiä ihmisiä luomaan kuvitteellisen aaveen, jolla olisi elämäntarina, ja viestimään luomansa kummituksen kanssa.

Matemaatikko Owenin koetta yrittävään ryhmään kuuluivat hänen Kanadan Mensan johtoon kuulunut vaimonsa Iris Owen, teollinen muotoilija Margaret Sparrows, LVI-insinööri Al Peacock, kirjanpitäjä Dorothy O´Donnel ja sukunimeltään tuntemattomat kirjanpitäjä Bernice M, sosiologian ylioppilas Sidney K sekä Andy H vaimonsa Lornan kanssa. Psykologi Joel Whitton toimi Philip- kokeen valvojana.

Kokeen tarkoituksena oli tarkoitushakuisessa seanssissa eli spiritistisessä istunnossa ajatusten voimalla luoda henki nimeltä Philip Aylesford, ja viestiä tämän Philipin kanssa. Owenin ryhmän kehittelemän Philipin elämäntarinan mukaan kuvitteellinen kummitus olisi syntynyt vuonna 1624 Englannissa aatelismieheksi ja toiminut Englannin sisällissodassa kuningas Kaarle II:n vakoojana ja ystävänä. Myöhemmin Philip- kummitus olisi tarinan mukaan ollut onnettomassa avioliitossa Dorothea- nimisen naisen kanssa ja tehnyt itsemurhan 30- vuotiaana rakastamansa mustalaistytön tultua poltetuksi roviolla noitana.

Owenin spiritistiryhmä yritti turhaan ensimmäisissä seansseissaan saada yhteyttä tuonpuoleiseen. Minkään näköistä viestiä tai ilmestystä ei saatu minkäänlaiselta  aaveelta, ei aidolta eikä keinotekoiselta. Matemaatikko Owen ryhmineen ei kuitenkaan lannistunut.

Saadakseen enemmän tehoa ja aavemaista tuntua spiritistiseen istuntoonsa, Owen himmensi valoja ja muutti kalustusta perinteisemmän, elokuvista tutun seanssin tyyliseksi. Tämä näyttikin johtavan tuloksiin; ryhmän jäsenet alkoivat tuntea ilmavirtoja, kuulla outoja kaikuja ja raapivia ääniä, kokea pöydän liikkuvan ja yleensäkin Owenin ryhmään kuuluvat tunsivat jonkin läsnäolon. Tämän lisäksi istunnossa esitettyihin kysymyksiin saatiin vieläpä Philip Aylesfordin elämään täsmääviä vastauksia.

Näin ainakin ryhmä jälkikäteen väitti, mitään selittämätöntä ei saatu kunnolla dokumentoitua. Kokeen valvojan, tohtori Joel Whittonin mukaan ryhmään kuuluneet alitajuisesti tuottivat havaitsemansa ilmiöt jonkinlaisena puolustusmekanismina. Ilman havaintoja jääminen olisi ollut ryhmäläisille liian kova pala.

Uusissa kokeissa, kuten esimerkiksi nimillä Lilith ja Humphrey tunnetuissa kahdessa kokeessa, saatiin Philip-kokeen kaltaisia tuloksia samanlaisissa olosuhteissa, mutta ratkaisevia todisteita puoleen tai toiseen ei saatu.

Useilla elokuvilla on jonkinasteinen tositarina taustalla ja Philip- koe on innoittanut kaksikin eri fiktiivistä kauhuelokuvaa; The Apparition (2012) sekä The Quiet Ones (2014). Molemmat elokuvat löytyvät hyvin varustetuista kirjastoista  sekä videoliikkeistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti