JÄRKEÄ TAAKANJAKOON

Eurooppaan virtaa noin puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa joka vuosi, ja he kuormittavat varsinkin Välimeren rantavaltioita ja muita Unionin eteläisten ulkorajojen maita. Tästä syystä Euroopan Unioni haluaa jakaa turvapaikanhakijoista koituvan taakan tasaisemmin Unionin jäsenvaltioitten kesken. Aloitustarjous on 20.000 turvapaikanhakijaa jaettuna eri kriteerein 28 EU-maan kesken ja mahdollisuus hakea turvapaikkaa jo Afrikassa.

Ajatus on kaunis ja teoriassa toimiva, mutta käytännössä se on kammottava virhe. Ensinnäkin, kun sana Eurooppaan pääsyn helpottumisesta leviää, maahantulevien turvapaikanhakijoitten määrä nousee. Ensi alkuun 20.000 ihmistä riittää helpottamaan tilannetta, mutta seuraavana vuonna lukua pitäisi nostaa ja myöhemmin ihmisvirran kasvaessa nostaa vielä lisää. Taakanjako siis vain pahentaa tilannetta, eikä paranna sitä.

Toiseksi, Euroopassa on vapaa liikkuvuus. Maahantulijat eivät jää sinne, mistä saavat oleskeluluvan taakanjaon nimissä. Heti kun mahdollista, he siirtyvät sinne mistä uskovat saavansa parhaan mahdollisen elämän mahdollisimman helpolla. Eli sinne, missä on maanmiehiä ja koska töitä ei Euroopassa juurikaan ole, sinne missä on paras mahdollinen sosiaaliturva. Ruotsi, ja siinä sivussa Suomi ollevat listan kärjessä.

Maailman köyhyys ei ratkea sillä, että siirretään köyhät rikkaisiin maihin. Maahantulijoista koituva taakanjako hoitaa oiretta, ei tautia eikä ratkaise mitään vaan siirtää köyhien, sotivien maitten ongelmat Eurooppaan. Kehitysmaalaisia on autettava kehitysmaissa, sillä siellä vähälläkin rahalla saadaan enemmän aikaiseksi kuin antamalla ympäristöä kuormittava länsimainen elintaso vastikkeetta kaikille oveen koputtaville.

Suomi ei ole maailman Kela ja Suomen tulee ajatella ensisijassa suomalaisten hyvinvointia.