perjantai 8. toukokuuta 2015



AVOCADO

Vuonna 1993, ollessani ensimmäistä viikkoa kibbutsilla Israelissa, olin työssä avocadopelloilla. Minulle oli määrätty opastajaksi juutalainen nimeltä Golan. Ilmeisesti aika yleinen nimi Israelissa. Joka tapauksessa, ollessani tauolla pellon laidalla muitten kanssa, minun tarvitsi kysyä jotain Golanilta. En muista mitä, eikä sillä tarinan kannalta ole paljoa merkitystä.

Golan istui joidenkin metrien päässä, sen verran kaukana että piti huutaa tai ainakin puhua kuuluvasti jos aikoi keskustelua käydä. Työstä väsyneenä en lähtenyt erikseen viereenkään kävelemään. Ongelmana oli etten vasta tapaamani tyypin nimeä saanut mieleeni.

-Se alkoi go ja sitten jotain, mietin paikallani. –Go-, Go- GOLEM! Se on jotain juutalaista, se se varmasti on ajattelin ja huusin reippaalla äänellä:

-Golem! Hei, Golem!

Golan sävähti ja näin hänen vilkaisevan minua, mutta ei reagoinut huutooni. Ihmettelin mikä oli vikana. Tyyppi selvästikin kuuli minut, mutta ei vastannut.

Muut juutalaiset työntekijät alkoivat nauraa. Minä hämmennyin entistä enemmän. Jotain oli vialla mutta mikä? Nimen piti olla oikein, siitä olin varma. Jotenkin golem juutalaisiin liittyi, ihan varmasti.

Yksi työntekijöistä, se joka oli useimmiten äänessä, kysyi minulta naureskellen tiesinkö mikä Golem on. Vastasin etten, mutta tiesin sen olevan jonkinlainen juutalainen juttu.

Olihan se, paljon puhuva selitti. Kyseessä on vanha juutalainen tarina paskasta, tai kiltimmän version mukaan savesta tehdystä elävästä ihmisen kuvasta, nimeltä Golem. Kertoman mukaan prahalainen rabbi Löw valmisti ja herätti henkiin Golemin alueen juutalaisia suojelemaan.  Nykyään Golem voi tulla vastaan Terry Pratchettin  eräässä kirjassa sekä muun muassa Clash of Clans- tai Dungeons and Dragons- tietokonepeleissä.

Ja avukseni kysymäni miehen nimi on siis Golan, ei Golem, sekin kävi selväksi. Erehdykseni nauratti juutalaisia, ei kylläkään Golania. Hän istui myrtyneenä ja hiljaa paikallaan. Selitin parhaani mukaan tehneeni silkan virheen, Golan ja Golem  muistuttivat sanoina toisiaan ja olivat juutalaisia sanoja. Golan sanoi ymmärtävänsä ja pitävänsä itsekin hauskana juttuna, että tulin kutsuneeksi häntä paskasta tehdyksi ihmisen kuvaksi.

Golan ei sitten kaunaa kantanut, sanoi pitävänsä asiaa hauskana kommelluksena. Myöhemmin pistin merkille, että kun muut työntekijät heittivät herjaa, se usein kohdistui Golaniin. Kaipa hän oli tottunut ilkeämielisempäänkin pottuiluun, kuin juutalaista kulttuuria tuntemattoman gentilen erehdykseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti