maanantai 23. marraskuuta 2015

NELSON MANDELAN PITKÄ KAKKU

Usein huomiota herättävien rikosten yhteydessä Suomessa ja muualla lännessä ryhdytään keskustelemaan annettujen tuomioitten tehosta. Virallinen totuus on, että pitkät tuomiot eivät vähennä rikoksia, perusteena on se että ankarien tuomioitten maissa on paljon rikollisuutta. Esimerkkinä käytetään Yhdysvaltoja, jossa voi saada kolmannesta rikoksesta elinkautisen vankeutta, vaikka rikos katsottaisiin vähäiseksi. Eli niin sanottu "pizzavarkaudesta elinkautinen"- esimerkki, jossa tapauksessa kahdesti aiemmin vankilaan tuomittu rikollinen erehtyi varastamaan kaupasta pakastepizzan, ja ja sai kiinni jäätyään "kolmen palon lain" mukaisen elinkautisen vankeustuomion. Kyseinen laki otettiin käyttöön kun useita kertoja rikoksiin syyllistynyt mies murhasi nuoren naisen, ja surevien omaisten mielestä naisen henki olisi säästynyt, jos murhaaja olisi pidetty vankilassa kärsimässä aiempaa tuomiota vapauttamisen sijasta. Erään tutkimuksen mukaan "kolmen palon laki" on vähentänyt rikollisuutta Kaliforniassa 20-25%. Mene ja tiedä, mutta Suomessa 1980-luvulla poliisi haikaili keinoa laittaa vankilaan 150-200 eniten poliisia työllistävää rikollista, mikä olisi poliisin mukaan vähentänyt rikollisuutta suuresti.

On olemassa tunnettu esimerkki pitkän vankeustuomion yhteiskuntaan kotouttavasta vaikutuksesta; Nelson Mandela. Vuonna 1918 syntynyt Nelson aloitti jo varhain kamppailun Etelä-Afrikan rotuerottelun kaatamiseksi ja vuoden 1960 tienoilla hän valitsi keinoksi terrorin.

Nelson Mandela joukkioineen, mukana myös valkoisia, keräsi räjähteitä aloittaakseen sabotaasi- ja terrorikampanjan apartheid- hallituksen syrjäyttämiseksi. Etelä-Afrikan turvallisuuselimet saivat kuitenkin suunnitelmista vihiä ja pidättivät Johannesburgin Rivonia-alueella jo pari vuotta valkoisen tukijansa omistamassa talossa asuneen Nelsonin vuonna 1963. Pidätyksestä sai alkunsa ns. Rivonia- juttu, joka johti Nelson Mandelan 27 vuodeksi vankeuteen, ensin Robben Islandin vankilasaarella ja 1980-luvulla arestissa avovankilan maatilalla mantereella. Syytteitten mukaan Rivonia- ryhmällä oli hallussaan tarpeeksi räjähteitä tuhotakseen koko useamman sadan tuhannen asukkaan Johannesburgin ja ryhmä oli rahoittanut suunnitelmansa lähinnä Pohjois-Afrikan vastaitsenäistyneitten arabimaitten rahoilla.

Lähtiessään istumaan saamaansa elinkautista tuomiota, Nelson Mandela oli siin valmis toteuttamaan tahtonsa väkivallalla Etelä-Afrikan valkoisia vastaan. Hän istui vankeudessa ja kotiarestissa lähes kolmekymmentä vuotta ja vapautui vuonna 1990. Päästyään vapaaksi vuosikymmenten vapaudenriistosta, Nelson oli vankka anteeksiannon ja rauhanomaisen sovun puolestapuhuja, mitä moni piti ihmeenä pitkä vankeuden jälkeen. Nelson Mandelan ansiota lienee, ettei apartheidin kaaduttua vuonna 1994, Etelä-Afrikassa jouduttu diktatuurin ja koston kierteeseen, kuten naapurimaa Rhodesian muuttuessa Zimbabweksi vuonna 1980. Nelson Mandelan työ rauhan ja sovun puolesta Etelä-Afrikassa palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1993.

Eli vankilaan mennessään Nelson Mandela oli väkivallan kannalla, mutta vapautuessaan hänestä oli kesytetty vankkumaton rauhanmies. Välissä oli 27 vankeusvuotta, jotka muuttivat Nelsonin mielen. Ei ole väärin uskoa että pitkät vankeustuomiot todella voivat kuntouttaa rikoksesta tuomitun takaisin yhteiskunnan rakentajaksi. Ja vaikka sanotaankin etteivät ankarat tuomiot vähennä rikollisuutta, niin vähentävätkö lievät tuomiot?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti