sunnuntai 4. syyskuuta 2016

TORPPAREITA OULUN KAUPUNGILLE

Suomi kaupungistuu kovaa vauhtia ja maaseudun pelätään autioituvan melkeinpä kokonaan. Tämä merkinnee loppua suomalaiselle maataloudelle ja turvallisen suomalaisen ruuan tuotannolle. On veren kaivamista nenästä luottaa siihen, että ulkomailta käsin ruokittaisiin suomalaisia todennäköisen kriisin tullessa. Kun tilanne on päällä, se on päällä vähintään Euroopan laajuisena ja ulkomaalaiset luonnollisesti ruokkivat ensin oman väestönsä ennen muita. Eikä ruoka-apua tulisi ilmaiseksi vaan kovalla rahalla ja kalliilla pitkän matkan päähän kuljettaen.

Luultavasti jokainen puolue ja poliittinen eturyhmä on lisäksi puhunut lähiruuan puolesta eli lähellä kotiseutua tuotetun ruuan suosimisesta esimerkiksi koulujen ja muitten laitosten ruokailuissa. Kuntavaalit ovat reilun puolen vuoden päästä ja lähiruoka pääsee varmasti ehdokkaitten puheisiin.

On kuitenkin keino, jolla saadaan lähiruokaa edullisesti, tuotantovarmuutta parannettua ja lisäksi ihmisille työtä ja asuinpaikka: otetaan vanha, 1920-luvulla loppunut torpparilaitos takaisin.

Oulu on laaja kaupunki; Kempeleen rajalta Yli-Iihin asti. Kaupungilla on tilaa perustaa tai ottaa uudestaan käyttöön maatiloja kaupungin alueella. Oulu järjestäisi halukkaille maaseudulle muuttajille kodin ja tilan hoidettavaksi, ja maanvuokra maksettaisiin maatilan tuotannolla, joka jaetaan ruuaksi Oulun laitoksiin. Näin saataisiin pidetyksi maaseutu elossa ja puhdasta ruokaa koululaisille, vanhuksille ynnä  muille.

Vanhoissa keinoissa piilee Suomelle voimavara; onhan muinainen syytinkijärjestelmäkin, jossa halukkaitten koteihin maksua vastaan otetaan vanhuksia asumaan tullut takaisin.

Torpparijärjestelmä toiminee hyvin nykyaikaisessa Suomessa ja maalle muuttajia on median mukaan paljonkin, mutta monille tilan ostaminen on liian kallista. Torppariksi ryhtyminen voisi olla motivoidulle henkilölle maatalousneuvojan tukemana yksi vaihtoehto perinteisen palkkatyön sijaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti