TORPPAREITA OULUN KAUPUNGILLE
Suomi
kaupungistuu kovaa vauhtia ja maaseudun pelätään autioituvan melkeinpä
kokonaan. Tämä merkinnee loppua suomalaiselle maataloudelle ja
turvallisen suomalaisen ruuan tuotannolle. On veren kaivamista nenästä
luottaa siihen, että ulkomailta käsin ruokittaisiin suomalaisia
todennäköisen kriisin tullessa. Kun tilanne on päällä, se on päällä
vähintään Euroopan laajuisena ja ulkomaalaiset luonnollisesti ruokkivat
ensin oman väestönsä ennen muita. Eikä ruoka-apua tulisi ilmaiseksi vaan
kovalla rahalla ja kalliilla pitkän matkan päähän kuljettaen.
Luultavasti
jokainen puolue ja poliittinen eturyhmä on lisäksi puhunut lähiruuan
puolesta eli lähellä kotiseutua tuotetun ruuan suosimisesta esimerkiksi
koulujen ja muitten laitosten ruokailuissa. Kuntavaalit ovat reilun
puolen vuoden päästä ja lähiruoka pääsee varmasti ehdokkaitten
puheisiin.
On kuitenkin keino, jolla saadaan lähiruokaa
edullisesti, tuotantovarmuutta parannettua ja lisäksi ihmisille työtä ja
asuinpaikka: otetaan vanha, 1920-luvulla loppunut torpparilaitos
takaisin.
Oulu on laaja kaupunki; Kempeleen rajalta
Yli-Iihin asti. Kaupungilla on tilaa perustaa tai ottaa uudestaan
käyttöön maatiloja kaupungin alueella. Oulu järjestäisi halukkaille
maaseudulle muuttajille kodin ja tilan hoidettavaksi, ja maanvuokra
maksettaisiin maatilan tuotannolla, joka jaetaan ruuaksi Oulun
laitoksiin. Näin saataisiin pidetyksi maaseutu elossa ja puhdasta ruokaa
koululaisille, vanhuksille ynnä muille.
Vanhoissa
keinoissa piilee Suomelle voimavara; onhan muinainen
syytinkijärjestelmäkin, jossa halukkaitten koteihin maksua vastaan
otetaan vanhuksia asumaan tullut takaisin.
Torpparijärjestelmä
toiminee hyvin nykyaikaisessa Suomessa ja maalle muuttajia on median
mukaan paljonkin, mutta monille tilan ostaminen on liian kallista.
Torppariksi ryhtyminen voisi olla motivoidulle henkilölle
maatalousneuvojan tukemana yksi vaihtoehto perinteisen palkkatyön
sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti