JÄNKIEN NERO

Keskustan kunniapuheenjohtaja ja moninkertainen ministeri Paavo Väyrynen on saanut perustamalleen Kansalaispuolueelle kerättyä tarpeelliset 5000 kannattajakorttia saadakseen Kansalaispuolueensa puoluerekisteriin.

Paavo Väyrynen on vaikuttanut Keskustassa jo 1960-luvulta saakka eli viitisenkymmentä vuotta, ja uuteen puolueeseen hyppääminen olisi melkoinen loikka 71 vuoden ikää lähestyvälle miehelle. Kansalaispuolueen konseptikin on erilainen kuin muilla puolueilla; jäseneksi pääsevät vain kansanedustajat, Euroopan parlamentin MEPit ja eri alojen asiantuntijat. Tavallisia jäseniä ei ole lainkaan, vaan he voivat vaikuttaa Kansalaispuolueessa tukiyhdistyksen kautta.  Tällä Paavo haluaa mukaan muitten puolueitten jäseniä, kansalaispuoluelaisen ei tarvitse erota alkuperäisestä puolueestaan vaan Paavo Väyrysen mukaan voi toimia kahdessa puolueessa yhtä aikaa. Näin aikoo Paavokin tehdä; jatkaa keskustalaisena ja kuitenkin pyörittää Kansalaispuoluetta siinä sivussa. Hämminkiä herättää se, että Keskustan ja useimpien puolueitten säännöt kieltävät jäsenyyden useammassa puolueessa, ainakin jos aikoo olla ehdokas. Jos Paavo Väyrynen haluaisi pyrkiä Kansalaispuolueen riveistä vaikkapa Keminmaan kunnanvaltuustoon vaaleissa, se lopettanee Paavon jäsenyyden Keskustassa. Näin eräät sanovat mutta Paavo Väyrynen on eri mieltä.

Kuten Paavo Väyrynen sanoi YLEllä;  Kansalaispuolue on inklusiivinen eli se kerää yhteen eri aatteitten kannattajia, eikä eksklusiivinen eli se ei jaa ihmisiä "Meihin", oman puolueen jäseniin sekä "Muihin", muitten puolueitten jäseniin ja "Meidän" vastustajiin. Tämä kuulostaa oudolta ja puolueitten perinteitten vastaiselta; tapana on ollut olla yhdessä puolueessa koko ikänsä tai ainakin yhdessä kerrallaan. Loikkareita on ollut aikojen alusta asti joka puolueessa.

Kansalaispuolue voi olla Paavo Väyryselle tyypillistä "väyrystelyä" ja mediahuomion keräämistä, Keskustapuolueen painostamista antamaan Paavolle mikä Paavolle kuuluu, ikämiehen halua kokeilla jotain uutta, jättää jälkeensä perintö tai jotain muuta jonka vain Paavo Väyrynen tietää.

On kuitenkin mahdollista, että Paavo Väyrynen on jonkin jäljillä. Ehkä puoli vuosisataa politiikassa pyörinyt ja politiikkaa miettinyt mies on keksinyt uuden pyörän; uuden tavan tehdä politiikkaa. Mahdollisesti yhteen kuplaan sulkeutuminen ja muitten ulos sulkeminen on tulossa tiensä päähän ja Paavon ajatuksessa monissa järjestöissä toimimisessa on tulevaisuus. Kovin kaukaa haettua ajatus ei ole; ihmiset eivät enää halua sitoutua loppuiäkseen tai edes pitkäksi aikaa; ei puolueisiin, aatteisiin eikä kuntosaleihin. Tulevina aikoina ehkä ollaan ollaan vaikkapa vihreissä nuorena opiskelijana, aikuisiällä työelämässä Sosiaalidemokraateissa ja mikäli omaisuutta kertyy, niin Kokoomuksessa. Ja lisäksi ehkä multitaskataan muissa puolueissa taikka yhdistyksissä eli ympyröissä oman tilanteen mukaan.

Paavo Väyrynen on politiikan ammattilainen ja kehäkettu; hän on asioita miettinyt, tutkinut ja ne tuntee. Ei ole mahdotonta että Paavo on Suomen politiikan Jänkien Nero, joka on keksinyt aivan uuden tavan tehdä politiikkaa tai ainakin on haistanut mistä tuuli käy, ja surffaa Kansalaispuolueellaan uuden poliittisen aallon harjalla ensimmäisten joukossa.