keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

HALLITUSKRIISI 2017

Viikonloppuna 10.-11.6.2017 Perussuomalaiset pitivät puoluekokouksensa Jyväskylässä. Kokous oli Timo Soinille ja hänen kannattajilleen järkytys; Jussi Halla-aho valittiin Soinin suosikin Sampo Terhon sijasta puolueen puheenjohtajaksi ja lisäksi varapuheenjohtajiksi valittiin nuivat Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola.

Valintoja on pidetty salaliiton juonena kaapata valta Perussuomalaisissa nuiville poliitikoille, vaikka vaaleihin valmistautuminen on normaalia demokratiaa. Harva, jos yksikään maahanmuuttoon nuivasti suhtautautuva on ollut Perussuomalaisten kahden hallituksessa vietetyn vuoden maahanmuuttopolitiikkaan tyytyväinen. Minäkään en ollut.

Talven mittaan oli havaittavissa somessa ja Perusnuorten cool kidzien näkyvimpien jäsenten julkituloissa halu vaihtaa puolueen johtaja nuivaan vaihtoehtoon, ja juurikin Jussi Halla-ahoon. Perussuomalaisten Nuorten nuorten, kauniitten ja menestyvien ydin lienee tehnyt varsinaisen työn Halla-aho ja Kumppaneitten valitsemiseksi.

Lisää pukkasi pian puheenjohtajiston vaalien jälkeen. Hävinneet Sampo Terho seurueineen vakuutti että näillä mennään ja tukevansa Jussi Halla- ahoa työssä puolueen puheenjohtajana. Mutta heti maanantaina, päivä kokouksen päättymisen jälkeen kaikki puolueen minsterit ja 20 perussuomalaisten kansanedustajaa erosi puolueen eduskuntaryhmästä ja perustikin oman eduskuntaryhmän nimeltä Uusi vaihtoehto. Jopa Perussuomalaisia 20 vuotta menestyksellä johtanut puoleen perustajiin kuulunut ulkoministeri Timo Soini loikkasi uuteen ryhmään, huolimatta siitä, että viikkoa ennen oli sanonut hänen loikkaamisensa olevan "mieletöntä" puhetta.

Tätäkin liikkua on suunniteltu pitkään, ainakin teoreettisena vaihtoehtona. Mediakin kertoi jo 3.6.2017 soinistien suunnitelmista erota Perussuomalaisesta eduskuntaryhmästä mikäli Jussi Halla-aho valitaan puheenjohtajaksi. Perusteeksi loikkaamiseen loikkarit ovat sanoneet "isänmaan asian", "arvokysymykset" ynnä muita tekosyitä. Tosiasiassa syynä on ollut uhka menettää ministerin salkut uuden johtajan otettua ohjat käsiinsä. Mikäli Timo Soinille ja muille ministereille olisi taattu ministeriaudin kyyti jatkossakin seuraaviin vaaleihin asti, "isänmaan asia" ja "arvokysymykset" eivät olisi loikkareita liikuttaneet.

Hallituskriisiin liittynee myös tämänpäiväinen (14.6.2017) uutinen, jossa Suojelupoliisi kohottaa arviotaan Suomeen kohdistuvasta terrori-uhasta. En usko hetkeäkään sattumaksi että tämä on uutisissa heti hallituskriisin jälkeisenä päivänä. Hallitus haluaa lopettaa puheet hallituskiemuroista ja päästä normaaliin päiväjärjestykseen antamalla nuiville ja muille uusi puheenaihe. Noussut terrori-iskun uhka ei ole uutinen, vaan sen ajoitus paljastaa että kyseessä on kansan mielipiteenmuokkaus.

Perussuomalaisten puoluekokous 2017 Jyväskylässä oli Suomen poliittista historiaan jälkeisineen ja vaikka lopputulos ei ollut mitä halusin, olen iloinen että olin Jyväskylässä osaltani sitä tekemässä ja todistamassa. Tästä tullaan vielä kirjoittamaan kirjoja, tutkimuksia ja elokuva tai televisiosarja varmasti tehdään.




torstai 8. kesäkuuta 2017

PIUS XIII

Italialaiset ovat tehneet kiitetyn televisiosarjan nimeltä The Young pope, jossa Jude Law esittää nuorekasta amerikkalaista joka valitaan paaviksi nimellä Pius XIII. Sarjaan on tulossa uusikin kausi nimeltä The New pope.

Paavi Pius XIII ei kuitenkaan ole tuulesta temmattu nimi. 200-luvulta Jkr vuoteen 1449 on ollut useitakin niin kutsuttuja "vastapaaveja", jotka ovat haastaneet "varsinaisen"paavin eli Rooman piispan vallan roomalaiskatolisessa kirkossa ja Vatikaanin päämiehenä.

Keskiajan ajan jälkeen paaviutta ei ole haastettu ennen 1900-luvun puoliväliä. Vuonna 1958 paavi Pius XII kuoli ja hänen jälkeensä valitut paavit Johannes XXIII ja Paavali VI aloittivat roomalaiskatolisen kirkon liberaalit muutokset, jotka eräitten mukaan ovat harhaoppisia ja roomalaiskatolisen kirkon oppien vastaisia. Eräät muutosten vastustajat sanovat kaikkien vuoden 1958 jälkeen valittujen paavien olevan laittomia ja Pyhän Istuimen olleen tyhjä Pius XIIn tuona vuonna tapahtuneen kuoleman jälkeen. Tällaista uskomusta kutsutaan nimellä "sedevakantismi" ja useampi henkilö on ottanut itselleen paavin, eli siis Vatikaanin paavin vastaisen vastapaavin aseman.

Yksi näistä miehistä on kapusiinimunkki Lucian Pulvermacher, joka syntyi etunimellä Earl vuonna 1918 ja jätti palattuaan lähetystöistä Japanissa ja Australiassa Yhdysvaltoihin vuonna 1976 roomalaiskatolisen kirkon juurikin uskonkiistojen vuoksi. Hän toimi riippumattomana pappina ja vuodesta 1998 hän oli kirkon nimeltä "True Catholic Church" valitsema paavi nimellä Pius XIII. Kyseinen kirkko ei tiettävästi ole valinnut uutta vastapaavia Lucian Pulvermacherin kuoleman 2009 jälkeen.

Toinen amerikkalainen David Allen Bawden kutsuu itseään nimellä paavi Michael. Oman kertomansa mukaan hänet valitsi paaviksi vuonna 1990 viisi vallitsevaa roomalaiskatolista kirkkoa vastustavaa maallikkoa, joitten joukossa olivat Bawdenin vanhemmat. David Bawden on syntynyt 1959 ja on käynyt katolista pappisseminaaria. Hänellä on muutaman tusina kannattajaa.

Euroopastakin löytyy vatikaanin kirkon vastaisia katolisia voimia. Espanjassa toimiin palmarilaiskatolinen kirkko, jonka perusti Clemente Dominguez y Gómez vuonna 1975. Dominguezin mukaan Neitsyt Maria ilmestyi hänelle vuonna 1978 ja nimitti hänet paaviksi. Hän toimi perustamansa kirkon valitsemana paavina nimellä Gregorius XVII kuolemaansa vuonna 2005 saakka.

Vastapaavi Gregorius XVIIn kuoleman jälkeen espanjalaista sirpalekatolisen kirkon johoon valittiin entinen lakimies Manuel Alonso Corral, joka käytti nimeä paavi Pietari II. Vuonna 1934 syntynyt vastapaavi kuoli vuonna 2011. Hänen seuraajansa erosi paavin virastaan rakastuttuaan ja meni naimisiin. Palmarilaiskatolisen kirkon nykyinen  paavi Pietari III eli Joseph Odermatt on ollut virassaan vuodesta 2016.

Maailma on murrostilassa ja mieleen tulee, että juuri tästä Raamatun Ilmestyskirja puhuu; lopun aikoina tulee valinnanvaraa uskon ja aatteitten suhteen. Vaikka jumalaa ei asiaan sotkettaisi, niin suuria muutoksia on edessämme; sen näkee politiikassa, uskonnossa ja taloudessa.

Täytyy vain toivoa että kyseessä ei ole lopun alku vaan uuden ajan alku. Ja sotken mukaan myös maya-intiaanit; vuodesta 2012 ei ole kuin viisi vuotta. Mahtuu toleranssien sisään.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

HYVIN MENEE MUTTA MENKÖÖN

Viime päivät ovat menneet erinomaisesti; kaikki tuntuu sujuvan edukseni. olin Oulun Erämessuilla Lapin Kullankaivajain Liiton teltalla esittelijänä ja homma oli kivaa ja ongelmia ei ollut. Tietokoneetkin tuntuvat tottelevan; itse värkkäämällä sain virustorjunnan laitettua koneelle, vaikka tuollaisessa tilanteessa olen yleensä joutunut kilauttamaan kaverille. Kaikenlainen teknisten laitteitten käyttöönotto on aina ollut minulle tervanjuontia jota olen pyrkinyt välttämään. Mutta nyt sekin sujui mallikkaasti kun rupesi puuhaan.

Ja lemmikkini kirjoittaminen on sekin myötätuulessa; aiemmin kaikki kirjoittamani joka jäi kesken, myös jäi kesken mutta kiitos Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksen ja Taija Tuomisen, olen siitäkin lasikatosta päässyt läpi. Pystyn keskeyttämään kirjoitukseni ja palaamaan siihen myöhemmin; viikkoja tai päiviä myöhemmin ja saamaan taas punaisen langan päästä kiinni.

Eiköhän tässä ala olla aika laittaa toimeksi romaanisuunnitelmieni suhteen. Niitä on useampikin; maailmansotaa, seikkailua Afrikassa, draamaa Thaimaassa, dekkareita. Vaihtoehtoja on niin että ei tiedä mistä aloittaa.

Tällaisia päiviä ja ajanjaksoja on viime aikoina tullut tihenevään tahtiin. Ilmakin on kuin morsian. Näin se homma etenee.