RETKEILY HARRASTUKSENA
Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa neuvoja ja ehkä
kipinä retkeilyharrastuksen aloittamiseen. Tarkempia tietoja kannattaa etsiä
Internetistä ja kirjastoista.
Tärkein sääntö lienee, että käytä varusteita jotka tuntuvat
hyvältä. Jos kaverilla on erilaiset varusteet, ne sopinevat hänelle, mutta
eivät välttämättä sinulle. Kaapit tarkastamalla usein löytyy ulkokäyttöön
sopivia vaatteita ja varusteita joilla pääsee alkuun.
Suomessa ovat voimassa jokamiehenoikeudet, joitten mukaan
ulkoilla voi myös yksityisten omistamissa ns "tavallisissa" metsissä.
Tulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa eikä tulta saa tehdä
metsäpalovaroituksen aikana.
Nämä asiat on syytä muistaa retkeiltäessä:
- älä häiritse eläimiä ja vahingoita kasveja tarpeettomasti
-älä jätä roskia luontoon
Varusteista
Jalkineitten on hyvä olla vedenpitävät ja mukavat jalassa.
Kumisaappaat ovat hyvät: pitävät vettä ja jos kastuvat, kuivuvat nopeasti ja
ovat suhteellisen halvat. Kalvoilla varustetut jalkineet vaativat
erikoislankkeja ja jos kenkään tulee kivi, kalvoon saattaa tulla reikä ja
vedenpitävyys on mennyttä. Sotilasmaihareita en suosittele märkään maastoon, ne
imevät vettä eivätkä kastuttuaan kuivu välttämättä koko retken aikana.
Pitemmillä reissuilla jalat saattavat turvota numeron
verran ylöspäin, joten jalkineitten kannattaa olla hieman liian isot eikä juuri
sopivat. Jos kengät tuntuvat turhan väljiltä, voi käyttää kahta sukkaparia
päällekkäin, tämä suojaa myös rakkoja vastaan.
Märät jalkineet kuivuvat parhaiten käyttämällä. Laita
jalkaan kuivat sukat ja kävele kunnes sukat ovat imeneet kosteuden, sitten
vaihda taas kuivat sukat ja toista kunnes kengät ovat kuivat.
Vaatetukseksi kannattaa valita hengittävää materiaalia, ja
mukana on hyvä olla sateenpitävä takki tai puku.
Repun tai rinkan valinnassa on muutama nyrkkisääntö:
- alle parin päivän reissut, n. 20-50 litran reppu
- n. viikon reissu, 50-80 litraa
- yli viikon vaellus, n.80-120 litrainen rinkka
Koko on makuasia, joku tarvitsee enemmän ja joku vähemmän.
Itse se täytyy kuitenkin kantaa. Kokeile ennen ostamista. Halpisrinkkoja marketeista
ei kannata pitemmille reissuille
ostaa, laatu on mitä on, ja ompeleet saattavat
ratkeilla kesken matkan.
Ilmastointiteippi, eli jeesusteippi, voi auttaa väliaikaisesti, mutta
kannattaa hankkia kestävä reppu ja testata se kuntopolulla tai kaupunkikävelyllä ennen taipaleelle lähtöä. Käytetyt
armeijarinkat ovat edullisia ja
ne on tehty kestämään. Jos repeämiä on
tullut, armeijarinkat on korjattu pitävästi. Ne ovat käyttöön tarkoitettu. Huono puoli niissä on maastokuvio, toki
yksivärisiäkin löytyy. Asialla on
merkitystä, jos maastokuvioisen rinkan
laittaa maahan ja poistuu kauemmaksi,
sitä ei välttämättä enää helposti erota puskan vierestä ja voi kestää
pitkäänkin ennen kuin varusteensa löytää.
Tämän välttää laittamalla rinkan päälle värikkään sadesuojan, samalla se
suojaa varusteita maan kosteudelta.
Makuupussia kannattaa kokeilla ennen ostamista, eihän
vaatteitakaan osteta sovittamatta. Lisäksi on syytä pitää mielessä että mitä
isompi makuupussi, sitä lämpimämpi. Joku tarkenee nyrkin kokoisessa
kesäpussissa, joku taas ei. Makuupussin peseminen pilaa ajan mittaan pussin,
monesti käytetään esimerkiksi fleece- sisäpusseja jotka reissun jälkeen pestään,
tällöin itse pussi pysyy suhteellisen puhtaana.
Telttoja on monen hintaisia ja tyylisiä. Joillakin pärjää
talvellakin. Yksikerroksinen kupoliteltta ajaa aluksi asiansa, pitää vettäkin
mikäli mukana on pressu, mutta on myös parempia (eli kalliimpia)kaksikerrostelttoja.
Helppo kasaaminen on tärkeää, teltta pitää pystyä nostamaan myös pimeässä
nälissään ja viluissaan nopeasti.
Keittimiä on monenlaisia ja hintaisia. Tärkeintä on, että
sitä osaa käyttää. Lyhyillä retkillä pärjää voileivillä, pitemmille löytyy
retki- tai muuten vain pussiruokaa jota voi lämmittää. Pidä mielessä ettei
vettä välttämättä ole eikä nuotiota voi, tai saa, tehdä. Ruokaa voi myös itse
tehdä kuivaamalla ruoka-aineet kuivurissa, joita löytyy marketeista
kohtuuhintaan. Valmiit ruuat saattavat
tosin olla paremman makuisia, mutta itse tehty maistunee parhaalta kuitenkin,
ainakin lisäaineet ovat tekijällä tiedossa.
Retkeilyalueista
Virkistysalueita löytyy monesta kunnasta. Niillä voi
retkeillä eivätkä vaadi isompia retkeilytaitoja.
Valtiolla on seitsemän retkeilyaluetta ja niiltä löytyy
merkittyjä reittejä, teltta- ja laavualueita, luontopolkuja ja usein
luontokeskus, josta saa neuvoja ja kahvia.
Lapista löytyy 12 erämaa-aluetta, yhteispinta-alaltaan n.
15 000 neliökilometriä. Näiltä ei löydy teitä, mutta polkuja sentään, joista
kaikki eivät ole kartalla. Autiotupia saattaa olla mutta oma teltta tai muu
majoite on parasta olla mukana. Tuvat saattavat olla täynnä.
Erämaa vaatii kartanluku- ja suunnistustaidot. Näin
käytetään kompassia:
1. aseta kompassin pitkä sivu kartalle osoittamaan
lähtöpisteestä päätepisteeseen.
2. käännä kompassin neularasiaa siten, että pohjaviivat
ovat samansuuntaiset kartan koordinaattiviivojen kanssa. kompassin
pohjoishaarukan tulisi osoittaa karttapohjoiseen eli kartan yläreunaan.
3. ota kompassi vaakasuoraan käteesi ja käänny koko keholla
kunnes kompassin pohjoisneula asettuu pohjoishaarukkaan.
4. kun kompassin pohjoisneula on pohjoishaarukassa, pohjan
iso nuoli näyttää suunnan mihin mennä.
5. toista vaiheet 3 ja 4 säännöllisesti ja ota uusi
suuntima ja joutuessasi kääntymään reitiltä esim. esteen vuoksi
Kuljetus kaupungista ulkoilualueelle voi olla
haasteellista. Jos omaa autoa ei ole, täytyy turvautua julkisiin
kulkuneuvoihin, jotka varsinkaan erämaissa eivät vie perille asti. Bussit usein
kulkevat kävelymatkan päähän retkeilyalueilta, joskus luontokeskukseenkin. Oma
auton käytössä on se hankaluus, että täytyy palata autolle takaisin eikä voi
poistua haluamastaan kohdasta. Lisäksi varkaat ja ilkivallan tekijät nopeasti
löytävät yksin jätetyn auton jopa Lapin erämaa-alueitten laitamilta.
Ensiaputarvikkeet on syytä olla mukana lyhyilläkin retkillä. Rakkolaastaria ja
tavallista laastaria ainakin ja mahdollisesti
jotain särkylääkettä. Kaupoissa ja apteekeissa on myytävänä
käteviä ensiapupakkauksia jotka
eivät paljoa maksa ja
mahtuvat taskuun. Parempi pitää mukana ensiapupakkausta jota ei
tarvitse, kuin tarvita pakkausta jota ei
ole. Sääskiöljyä ei kannata
unohtaa matkasta. Punkit ovat Suomessa lisääntyneet
viime aikoina, niiltä suojaavat pitkävartiset saappaat ja peittävä
vaatetus.
Ennen kuin lähdet pitemmille retkille,
testaa kuntoasi kuntopoluilla. Harjoitus tekee mestarin eikä kannata lähteä
matkaan jolta ei omin voimin pääse takaisin. Jos jaksat kävellä kuntopolulla
päivän mittaan 15-20 kilometriä, pärjäät retkeillessäkin. Tiettömällä taipaleella päivämatka saattaa
olla lyhyempikin. Äläkä lähde kertomatta
läheisille minne menet ja milloin aiot palata. Jos kukaan ei tiedä sinun olevan
kateissa, ei auttajiakaan ole tulossa, jos sattuisit tarvitsemaan apua.
Suomessa on vielä hyvä retkeillä, kauempana
"sivistyksestä" purovesikin on usein juomakelpoista. Näin ei ole
monestikaan Euroopassa. Jos mahdollista, veden voi puhdistaa keittämällä sitä
noin 10 minuuttia tai vedenpuhdistukseen tarkoitetuilla laitteilla.
Kaupunkilaisen maha ei välttämättä kestä luonnonvettä aluksi, joten ulkomailta tuttu
”turistiripuli” saattaa iskeä kotimaassakin. Se useimmissa tapauksissa menee
ohi vatsan totuttua uusiin bakteereihin. Lisäksi on syytä olettaa, että retkeily-
ja vaellusoikeuksia tullaan rajoittamaan "luonnon ja ihmisten
suojelemiseksi". Kannattaa nauttia luonnosta vielä kun se on mahdollista.
Suomen
suosituimmat vaellusalueet ovat Kuusamon Karhunkierros (80 km)
ja Lemmenjoen kansallispuisto Lapissa.
Niistä on hyvä harrastus aloittaa, jos joutuu
pulaan, on mahdollista saada apua muilta vaeltajilta ja käännykätkin
saattavat toimia. Niitten suosio johtuu myös hyvästä tavoitettavuudesta,
molempiin on toimivat kulkuyhteydet.
Päivän mittaiset taivallukset
kodin läheisyydessä sijaitsevilla
retkeilyalueilla tuovat tuntumaa ennen
pitempiä vaelluksia.