25.000 VOLTTIA

Suomessa kuolee vuosittain eri syistä noin 50.000 ihmistä. Joulukuun 26. arviolta kello 04.00 aamulla yksi tämän vuoden kuolleista menetti henkensä. Kyseinen henkilö kiipesi Helsingin rautatieaseman ratapihalla olevan junan katolle ja sai junan liikuttamiseen tarkoitetuista kaapeleista 25.000 voltin valokaaren ja paloi kuoliaaksi. Samanlaisia tapauksia tuntuu olevan vuodessa useampia, tämä oli ainakin toinen tänä vuonna, edellinen oli heinäkuussa. Joulukuussa kuollut paloi niin pahasti ettei vainajaa pois vietäessä viranomaiset pystyneet tai halunneet varmasti sanoa onko kyseessä mies vai nainen.

Luin kuolemantapauksesta kännykän kautta lehdestä kuuden jälkeen aamulla, istuessani junassa matkalla samaiselle Helsingin rautatieasemalle. Olin asemalla aamuseitsemän jälkeen ja katselin näkyykö onnettomuudesta vielä merkkejä. Ei näkynyt, ei edes käristynyt ihmisliha haissut. Junia tuli ja meni, vieden sekä tuoden matkustajia Helsingistä ja Helsinkiin, kuten minut. Lähdin sitten hoitamaan asioitani Helsingradissa enkä väsymykseltäni ja toimiltani tapahtunutta kuolemaa jaksanut miettiä vielä tuolloin.

Kello 14 olin taas rautatieasemalla odottamassa pääsyä kotiinpäin. Menin aseman Hesburgeriin syämään falafel-aterian nälkääni ja katselin ikkunasta ratapihan kuhinaa. Edelleenkin ihmisiä kulki edestakaisin tullen Helsinkiin ja lähtien Helsingistä. Mikään ei viitannut tapahtuneeseen ihmisen kuolemaan kymmenen tuntia aiemmin. Kaikki toimi normaalisti eikä näkynyt edes muistokynttilöitä kuten usein onnettomuuspaikoilla.

Asia kuitenkin jonkin verran vaivasi minua. Ymmärrän kyllä että kun ihminen kuolee, muitten elämä jatkuu siihen saakka että itse kuolevat ja niin sen kuuluu ollakin; jos kuolleita alkaa liikaa miettiä, elämä ei mene eteenpäin. Näin se on kuolleitten läheisten suhteen, tuntemattomista puhumattakaan.

Mietin, että jossain on nyt perhe, jonka joulu ja uusivuosi saattavat olla pilalla vuosikymmeniksi eteenpäin. Aina jouluna ja uutenavuotena, aina kulkiessaan Helsingin rautatieaseman kautta, he muistavat että täällä serkku X/sisarus Y taikka vanhempi Z kuoli silloin yhtenä tapanina. Heille tapahtunut oli ehkä koko elämän muuttava mullistus. Mutta meille muille se oli vain pikku-uutinen kännykän näytöllä.

Elämä jatkuu, muttei ikuisesti.

IHAN SIKANA

On taas joulu ja kinkun syönnin aika. Itsekin olen ollut perussuomalaisten kinkunsyöntitalkoissa apulaisena jakamassa kinkkua, laatikoita ja rosollia nälkäisille ja syönyt siinä ohessa itsekin. Kinkkukiintiö alkaa olla täynnä, vaikka on vasta jouluaaton aamu ja pari kilon kinkku odottaa jääkaapissa. Lisäksi sain perussuomalaisten kansanedustajan Ville Vähämäen tarjoamista kinkkutalkoista ylitsejäänyttä palvattua sianlihaa. Sikaa on siis syöty ja tulee syötyä ihan sikana.

Palvatusta sian lihasta ja joulusta tuleekin oiva aasinsilta uskontoihin sekä ulkoavaruuden muukalaisiin. Kaikilla kolmella ns. Kirjan kansalla; eli kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla, jotka ainakin periaatteessa palvovat samaa YHWH eli Jahve/Jehova- nimistä jumalaa ja joilla on sama perusta Raamatun Vanhassa Testamentissa, sika on epäpyhä eläin ja sitä ei saisi syödä. Suuri osa kristityistä syö sikaa, mutta Vanhan Testamentin mukaan se olisi kiellettyä.

Samaten on jo 1800-luvun puolella tieteiskirjallisuudessa esitetty ajatus Maahan kauan sitten saapuneista avaruuden muukalaisista. Vakavissaan nk. muinaisastronauttiteorian esitti 1954 brittitoimittaja Harold T. Wilkins, mutta varsinaisesti pseudotieteellisen teorian toi suuren yleisön tietoisuuteen 1960- ja 1970- luvuilla sveitsiläinen hotellinjohtaja ja myöhempi luennoitsija Erich von Däniken. Teorian mukaan tuhansia, jopa miljoonia vuosia sitten saapuneet muinaisastronautit olisivat vaikuttaneet ihmislajin kehitykseen geenitekniikalla ja puuttumalla ihmisten yhteiskuntiin esimerkiksi uskonnon avulla; antamalla teknologiaa ja viestejä ihmisille profeettojen kautta.

Myös sianlihan syönnin kielto löytyy profeetan eli juutalaisen Mooseksen kertomasta Jumalan ohjeista ihmisille Vanhan Testamentin sivuilta.

Nyt päästään varsinaiseen asiaan: jos oletetaan muinaisastronauttien heidän puuttumisensa ihmisen kehitykseen olevan totta ja pidetään mielessä että sika on eräs eniten ihmistä fysiologisesti muistuttava eläin, jopa 70% ihmisen ja sian geeneistä uskotaan olevan samoja, voisivatko sika ja ihminen olla sukulaisia? Lisää tajunnanvirtaa: jos muukalaiset olisivat luoneet ihmisen ja ehkä siankin geneettisellä muokkauksella samoista palikoista, voisiko siinä olla selitys miksi mahdolliset muinaisastronautit ovat kieltäneet sianlihan syönnin? Ihminen ja sika ollevat 70% sukulaisia joten kyseessä voisi olla kannibalismi ja se on ihmisille eräs suurimpia tabuja. Avaruuden geeniteknikot eivät siis haluaisi ihmisen tappavan ja syövän läheistä sukulaistaan ja tästä eettisestä syystä välittäneet Raamatun kautta kiellon sikojen syönnistä.

Monilla ihmisillä on ennakkoluuloja sianlihan syömistä vastaan, esimerkiksi Jussi Halla-aho on sanonut ettei syö sianlihaa, ja itsekin naudanlihan syöminen sujuu ilman ongelmia mutta sika tuntuu jotenkin epäilyttävältä. Kyseessä voi maallikonkin kristinuskon kautta satojen vuosien perinteellä oppima ennakkoluulo ja valtavirran tieteilijöitten mukaan sianlihan tabu johtuu sen yleisyydestä Raamatun aikoihin ja sen Lähi-Idän auringossa nopeasta pilaantumisesta.

Mene ja tiedä, itse aion urheasti pistää kinkkua lautaselleni tänään jouluaattona ja vielä tulevinakin päivinä niin kauan kuin sikaa jääkaapissa riittää.

Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta 2016.

RAJAT KIINNI OULUSSA

Tänään 19.12.2015 oli Oulussa Rajat kiinni- mielenilmaus. Junes Lokka ja Jiri Keronen olivat Facebookissa ja Oulu-lehden ilmoituksella tiedottaneet Oulun Kaupungintalolla kello 12 alkavasta tapahtumasta. Itse olin joukossa jo hyvissä ajoin, vaikken ihan ensimmäiseksi ehtinytkään. Katselin paikalle jo tulleita miettien; siististi pukeutuneita ja ihan normaalin näköisiä ihmisiä. Epäröin joukkoon liittymistä hetken aikaa; olisi harmillista tunkeutua vahingossa vastamielenosoittajien leiriin. Vaikka eivätpä mielenosoitukseen tulleet iän eivätkä vaatteitten perusteella olleet anarkisteja, heillähän ollee risaiset niittivaatteet ja pappa-tunturin varaosat naamalla.

Liityin sitten kuitenkin joukkoon ja pian alkoi tuttujakin ilmaantua; tuttuja nykyisiä ja entisiä perussuomalaisia, aiemmissa mielenimauksissa mukana ollut Finnish Defence Leaguen jäsenet ja tilaisuuden järjetäjät ja isännät; Junes Lokka ja Jiri Keronen. Poliisejakin oli läsnä, jo ennen minua. Ainakin kaksi mustaamaijaa ja kaksi tummennetuin lasein varustettua pakettiautoa joita moni veikkasi poliisin siviiliautoiksi. Poliisi oli myöntänyt mielenosoitukselle luvan sillä ehdolla, että paikalle saataisiin neljä järjestyksenvalvojaa. Junes ja Jiri olivat saaneet 6-7 järjestysmiestä, niistä olisi riittänyt vastustajillekin joitten piti peruuttaa vastamielenosoituksensa JV- kortin omaavien puutteessa. Jiri oli tarjonnut meidän valvojiamme anarkisteille, mutta tarjous ei ollut kelvannut. Saimme siis ilmaista mielemme ilman kananmunakuuroja, joilla muissa mielenosoituksissa oli vasemmisto uhkaillut.

Jiri ja Junes jakoivat puheenvuoroja halukkaille ja puheita pidettiinkin paljon, mieleen jäi ainut puheen pitänyt nainen. Hänet oli somali raiskannut ja nainen tunsi oikeudenkäynnissä jääneensä ilman tukea samaan aikaan kuin syytttessä olevaa raiskaajaa tuettiin veronmaksajan rahoilla leivättömän pöydän edessä.

Läheisten turvallisuus olikin monilla puhujilla mielessä. Useimmat olivat sitä mieltä, että rikolliset turvapaikanhakijat tulisi karkottaa armotta tuomion kärsimisen jälkeen. Jos pakolainen tietää joutuvansa karkotetuksi, ja silti valitsee tehdä rikoksen, mahdolliset raha- ja muut ongelmat kotimaassa eivät ole Suomen ongelma. "If you can´t do the time, don´t do the crime", kuten Amerikassa sanotaan.

Kylmästä ilmasta ja joulunajasta huolimatta Kaupungintalolle oli kokoontunut yli sata suomalaista vastustamaan hallituksen turvapaikkapolitiikkaa, jota tosin ollaankin kiristämässä, joskaan ei tarpeeksi. Oulun kokoiselle kaupungille 100 ihmistä joulun aikaan on hyvä tulos. Siitä kelpaa jatkaa.

IRAKILAISKAKSOSET LUOVUTETTAVA HAAGIIN

Suomen poliisi on vanginnut irakilaiset kaksosveljekset epäiltyinä terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä murhista. Netistä löytyvän nauhoituksen mukaan kaksoset olisivat osallistuneet Daeshin eli Isiksen suorittamaan noin 1700 vangin joukkomurhaan, ja itse tappaneet uhreista 11. Irak halunnee epäillyt tuomittavakseen, mutta sen estää Suomen laki, joka kieltää rikoksesta syytetyn luovutuksen maahan jossa uhkaa kuolemanrangaistus.

23- vuotiaat veljekset ovat siis joutumassa oikeuteen Suomessa, mikä merkitsee miljoonien kustannuksia veronmaksajalle, kuten joukkotuhonnasta tuomitun ruandalaisen papin oikeudenkäynnissä. Tuo elinkautinen tuomio maksoi suomalaisille viisi miljoonaa euroa ja lisäksi tulevat vankeuden aiheuttamat kustannukset. Irakissa tehdyn rikoksen tutkinta tulee maksamaan vielä enemmän ja mikäli veljekset vapautettaisiin syytteistä, esimerkiksi näytön puutteessa, heillä on oikeus saada aiheettomasta syytteestä ja vangitsemisesta suuretkin korvaukset, satoja tuhansia tai jopa miljoonia veroeuroja., riippuen tutkintavankeuden pituudesta.

Suomen kannalta olisi parasta luovuttaa irakilaisveljekset tutkittavaksi ja tuomittavaksi vuonna 2002 toimintansa aloittaneeseen Kansainväliseen rikostuomioistuimeen Hollannin Haagiin. Heillä on parhaat voimavarat ja kokemus tällaisen rikoksen käsittelyyn. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei tutkine terroririkoksia, mutta suomalaisten oikeusoppineitten mukaan Daeshkaksoset ovat epäiltyjä pikemminkin sotarikoksesta kuin terroririkoksesta, ja juuri sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan Haagissa käsitellään.

Jos luovutus Haagin Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ei jostain syystä käy, niin tulisi tehdä Irakin kanssa sopimus, jossa sovittaisiin ettei veljeksiä tuomittaisi kuolemaan, mikäli heidät todetaan Irakissa syyllisiksi. Tämä olisi luova ratkaisu joka sallisi kaksosten luovutuksen irakilaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Rikos on tehty Irakissa, joten siellä se tulisi ratkaistakin.

Suomen poliisi ja oikeuslaitos ovat ylityöllistettyjä ja alimiehitettyjä, tällainen ulkomaita koskeva tutkinta ja oikeudenkäynti vie voimavaroja suomalaisten ja muitten Suomen asukkaitten asioitten ajamisesta ja sitä kautta rapauttaa uskoa poliisiin ja oikeuslaitokseen.

Daeshkaksosten kaltaisia rikoksista epäiltyjä uskotaan olevan turvapaikanhakijoitten joukossa enemmänkin ja tapausten tulevan ilmi kevääseen mennessä turvapaikanhakijoita tutkittaessa. Meitä uhkaa tilanne, jossa suomalaiset jäävät ilman oikeutta ulkomaalaisten ulkomailla tekemien rikosten vuoksi.

DNA-NÄYTE TURVAPAIKANHAKIJOILTA

Suomeen on muutamassa kuukaudessa tullut 30.000 turvapaikanhakijaa joista osa on syyllistynyt rikoksiin ja muuhun häiriökäyttäytymiseen. Tappelut ja muut poliisihälytykset vastaanottokeskuksiin ovat arkipäivää ja suomalaisetkin ovat joutuneet turvapaikanhakijoitten tekemien rikosten uhreiksi.

Pelkkiä raiskauksia on tullut poliisin tietoon parisenkymmentä, ja lisäksi on ollut vähäisemmmiksi katsottuja rikoksia ja häiriköintiä julkisilla paikoilla. Suomesta on tullut vaarallisempi paikka ja Juha Sipilän hallitus suunnittelee vähentävänsä ennestään alimiehitettyä ja ylityöllistetyn poliisivoiman määrää 900 poliisilla. Jos tämä toteutuu, vähennys laskee ihmisten turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta entisestään.

Nykykäytännön mukaan yli 14- vuotiailta turvapaikanhakijoilta otetaan sormenjäljet talteen väärinkäytösten estämiseksi; esimerkiksi turvapaikan hakemisen useasta maasta torjumiseksi. Monilla turvapaikanhakijoilla ei ole tai he tuhoavat henkilöllisyystodistuksensa ennen turvapaikkahakemuksen jättämistä. Myös väärillä papereilla tulllaan Suomeen turvapaikkaa hakemaan.

Ehdotan että turvapaikanhakijoilta otetaan myös DNA-näyte turvapaikkaa hakiessa sormenjälkien ohella. Tämä helpottaisi turvapaikanhakijoitten tekemien rikosten selvittämistä ja kiinnijäämisen riskin noustessa turvapaikanhakijoitten rikollisuus vähenisi.

Joku voi olla sitä mieltä ettei saisi leimata kaikkia rikollisiksi, mutta johan maahantulleilta sormenjäljet otetaan. Eikä kukaan väitä kaikkia autoilijoita leimattavan rattijuopoiksi siitä syystä, että ratsiassa kaikki paikalle ajaneet autoilijat puhallutetaan mahdollisen juopumuksen toteamiseksi.

Kaikki maahan tulleet eivät ole rikollisia, mutta suuri osa on, emmekä tiedä ketkä haluavat elää rehellisesti ja ketkä tehdä rikoksia. Tästä syystä varotoimenpiteitä on tehtävä, sillä yhteiskunnalla on velvollisuus suojella asukkaitaan.

GALLUPIT EIVÄT ÄÄNESTÄ

Tänään 3.12.2015 julkaistut kannatusluvut puolueille antoivat perussuomalaisille kylmää kyytiä. Alle 9% prosenttia äänestäisi perussuomalaisia mikäli vaalit olisivat juuri nyt. Oppositionkin kannatus oli korkeampi kuin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten SSS- hallitus.

Syynä gallupsyöksyihin ollee maahan tulevien turvapaikanhakijoitten määrä ja näitten tekemät rikokset, jotka kohdistuvat monesti lapsiin ja vanhuksiin eli puolustuskyvyttömiin. Lisäksi työntekijöitten oikeuksien leikkaukset ja epäonnistunut yhteiskuntasopimus, jonka piti tuoda rauha työmarkkinoille, vaikuttavat niihin jotka eivät piittaa maahan sosiaaliturvan perässä tulevista irakilaisista ja muista kansallisuuksista. Hallitus on muutamassa kuukaudessa tehnyt epäsuosittuja päätöksiä ja näin leikannut omaa kannatustaan opposition puolueitten hyväksi.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen; seuraaviin kuntavaaleihin on aikaa puolisentoista vuotta ja eduskuntavaaleihin kolme ja puolivuotta. Gallupit eivät äänestä, kuten Timo Soini sanoo. Vasta eduskuntavaaleissa hallitus vaihtuu jos suosio ei nouse. Ja noussee se, niin uskon. Oletan Juha Sipilän ja kumppaneitten tarkoituksella tekevän ikävät päätökset heti vaalikauden alussa, ja kun vaalit alkavat lähestyä, aletaan tehdä äänestäjiä miellyttäviä päätöksiä. Ehkäpä vuoden 2018 aikana, sopivasti ennen kevätvaaleja 2019, alkaa SSS-hallitus antaa päätöksiä ja asetuksia jotka nostavat hallituksen suosiota. Kuka tietää, jospa ensimmäiset kivat jutut hallitukselta äänestäjille tulevat jo ensi vuonna ennen huhtikuun 2017 kuntavaaleja.

Kun leikkaukset tehdään heti hallituksen taipaleen alussa, ne on paljolti unohdettu vaalipäivänä ja hallituksen mukavat päätökset ovat tuoreina äänestäjän mielessä vaalikopissa numeroa kirjoittaessa.

Raakaa mutta totta; politiikka on peliä jossa äänestäjät ovat pelinappuloita.

NELSON MANDELAN PITKÄ KAKKU

Usein huomiota herättävien rikosten yhteydessä Suomessa ja muualla lännessä ryhdytään keskustelemaan annettujen tuomioitten tehosta. Virallinen totuus on, että pitkät tuomiot eivät vähennä rikoksia, perusteena on se että ankarien tuomioitten maissa on paljon rikollisuutta. Esimerkkinä käytetään Yhdysvaltoja, jossa voi saada kolmannesta rikoksesta elinkautisen vankeutta, vaikka rikos katsottaisiin vähäiseksi. Eli niin sanottu "pizzavarkaudesta elinkautinen"- esimerkki, jossa tapauksessa kahdesti aiemmin vankilaan tuomittu rikollinen erehtyi varastamaan kaupasta pakastepizzan, ja ja sai kiinni jäätyään "kolmen palon lain" mukaisen elinkautisen vankeustuomion. Kyseinen laki otettiin käyttöön kun useita kertoja rikoksiin syyllistynyt mies murhasi nuoren naisen, ja surevien omaisten mielestä naisen henki olisi säästynyt, jos murhaaja olisi pidetty vankilassa kärsimässä aiempaa tuomiota vapauttamisen sijasta. Erään tutkimuksen mukaan "kolmen palon laki" on vähentänyt rikollisuutta Kaliforniassa 20-25%. Mene ja tiedä, mutta Suomessa 1980-luvulla poliisi haikaili keinoa laittaa vankilaan 150-200 eniten poliisia työllistävää rikollista, mikä olisi poliisin mukaan vähentänyt rikollisuutta suuresti.

On olemassa tunnettu esimerkki pitkän vankeustuomion yhteiskuntaan kotouttavasta vaikutuksesta; Nelson Mandela. Vuonna 1918 syntynyt Nelson aloitti jo varhain kamppailun Etelä-Afrikan rotuerottelun kaatamiseksi ja vuoden 1960 tienoilla hän valitsi keinoksi terrorin.

Nelson Mandela joukkioineen, mukana myös valkoisia, keräsi räjähteitä aloittaakseen sabotaasi- ja terrorikampanjan apartheid- hallituksen syrjäyttämiseksi. Etelä-Afrikan turvallisuuselimet saivat kuitenkin suunnitelmista vihiä ja pidättivät Johannesburgin Rivonia-alueella jo pari vuotta valkoisen tukijansa omistamassa talossa asuneen Nelsonin vuonna 1963. Pidätyksestä sai alkunsa ns. Rivonia- juttu, joka johti Nelson Mandelan 27 vuodeksi vankeuteen, ensin Robben Islandin vankilasaarella ja 1980-luvulla arestissa avovankilan maatilalla mantereella. Syytteitten mukaan Rivonia- ryhmällä oli hallussaan tarpeeksi räjähteitä tuhotakseen koko useamman sadan tuhannen asukkaan Johannesburgin ja ryhmä oli rahoittanut suunnitelmansa lähinnä Pohjois-Afrikan vastaitsenäistyneitten arabimaitten rahoilla.

Lähtiessään istumaan saamaansa elinkautista tuomiota, Nelson Mandela oli siin valmis toteuttamaan tahtonsa väkivallalla Etelä-Afrikan valkoisia vastaan. Hän istui vankeudessa ja kotiarestissa lähes kolmekymmentä vuotta ja vapautui vuonna 1990. Päästyään vapaaksi vuosikymmenten vapaudenriistosta, Nelson oli vankka anteeksiannon ja rauhanomaisen sovun puolestapuhuja, mitä moni piti ihmeenä pitkä vankeuden jälkeen. Nelson Mandelan ansiota lienee, ettei apartheidin kaaduttua vuonna 1994, Etelä-Afrikassa jouduttu diktatuurin ja koston kierteeseen, kuten naapurimaa Rhodesian muuttuessa Zimbabweksi vuonna 1980. Nelson Mandelan työ rauhan ja sovun puolesta Etelä-Afrikassa palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1993.

Eli vankilaan mennessään Nelson Mandela oli väkivallan kannalla, mutta vapautuessaan hänestä oli kesytetty vankkumaton rauhanmies. Välissä oli 27 vankeusvuotta, jotka muuttivat Nelsonin mielen. Ei ole väärin uskoa että pitkät vankeustuomiot todella voivat kuntouttaa rikoksesta tuomitun takaisin yhteiskunnan rakentajaksi. Ja vaikka sanotaankin etteivät ankarat tuomiot vähennä rikollisuutta, niin vähentävätkö lievät tuomiot?

RAUHA MEIDÄN ELINAJAKSEMME

Vain muutama vuosi sitten WTC-iskuihin syyllinen Al-Qaida oli pahan ruumiillistuma. Johtajansa Osama bin Ladenin johdolla vuonna 2001 tehdyt hyökkäykset New Yorkiin ja Pentagoniin laukaisivat islamistien ja länsimaitten välisen sodan terroria vastaan, jota voi syystä kutsua kolmanneksi maailmansodaksi ja jolle ei loppua näy.

Syyrian sisällissota toi näyttämölle uuden järjestön, joka on Al-Qaidaakin pahempi, jolla on monta nimeä; ISIS, ISIL, IS eli Islamilainen valtio tai arabiaksi Daesh. Isis on muutamassa vuodessa murhannut tuhansia ihmisiä, viimeisimpänä Pariisin ja Beirutin terrori-iskut joissa kuoli yli 160 ihmistä. Lisäksi Isis on siepannut, murhannut, ryöstänyt ja orjuuttanut siviilejä pyrkiessään luomaan islamilaisen kalifaatin Syyriaan ja sitä ympäröiville alueille. Uutta valtiota on tarkoitus hallita islamilaisen sharia-lain ankarimpien tulkintojen mukaan, jossa ei anneta arvota ihmisoikeuksille ja demokratialle.

Pariisin yli 120 murhan jälkimainingeissa on esitetty Isiksen rauhoittamista neuvottelemalla. Käytännössä terroristien kanssa neuvottelu tarkoittaisi järjestön hyväksymistä ja ainakin osittaista sen vaatimuksiin suostumista. Jotta neuvottelut onnistuisivat, länttä vaadittaisiin hyväksymään Isiksen olemassaolo ja se, että IS luo uuden valtion Syyrian, Irakin ja ehkä muitten itsenäisten valtioitten alueille eli länsi antaisi pois sellaista mikä mikä ei ole sen omaisuutta.

Historiassa näin on jo tehty ja seurauksena oli toinen maailmansota; vuonna 1938 Britannian pääministeri Neville Chamberlain antoi Natsi-Saksalle itsenäisen Tsekkoslovakian saksankieliset alueet ja kehui saaneensa aikaan "Rauhan meidän elinajaksemme". Myönnytyksistä rohkaistunut Adolf Hitler otti muutamia kuukausia myöhemmin haltuunsa koko Tsekkoslovakian ja aloitti toisen maailmansodan vuotta myöhemmin.

Neuvottelurauha Isiksen kanssa ei mielestäni ole mahdollinen. Isis käyttäisi uutta valtiotaan ponnahduslautana laajemmalle, jopa Eurooppaan asti ja Islamilaista valtio olisi terroristien tukikohta ja suojapaikka. Neuvottelemalla Isiksen kanssa tuleva välienselvittely vain lykkääntyy ja sen ratkaisu on vielä verisempi. Isis täytyy tuhota ja mahdolliset neuvottelut käydä vähemmän murhanhimoisen ja enemmän ihmisoikeuksia arvostavan toimijan kanssa terrorin syitten poistamiseksi.

Suomi on tulevassa, tai pikemminkin jo alkaneessa, sodassa puolensa valinnut eikä jäänyt odottamaan voittajan selviämistä. Jo toistakymmentä vuotta suomalaiset sotilaat ovat olleet sotatoimialueella Afganistanissa ja tälläkin hetkellä puolensataa suomalaista sotilasta kouluttaa Irakissa Isistä vastaan taistelevia sotilaita.

Sodankäynti ei ole hyvä asia, mutta joskus tarpeen ja uskon Suomen olevan oikealla puolella, ehkä jopa voittajan.

KOLME MIESTÄ JA KUMMITUS

Star Trekistä tuttu Leonard "Spock" Nimoy ohjasi vuonna 1987 erään vuoden hittielokuvista, nimeltään "Kolme miestä ja baby". Tom "Magnum" Selleck, Poliisiopisto- elokuvien Steve Guttenberg ja Cheers- sarjan baarimikko Ted Danson esittivät ranskalaisen elokuvan amerikkalaisessa versiossa kolmea kimppakämpässä asuvaa sinkkua, joille yhtä-äkkiä tulee huollettavaksi pieni vauva, jonka isä joku heistä on. Mutta kuka, se on kysymys.

Hollywoodin legendojen mukaan jokaisella mainitsemisen arvoisella studiolla on oma kummitus ja elokuviin liittyvä kummitusjutut ovat oma kansanperinteen alansa. Varsinkin kauhuelokuvien kerrotaan keräävän aaveita kuvauksiinsa ja studioihin, mutta viaton komedia "Kolme miestä ja baby" on myös kertoman mukaan liitetty aaveisiin.

Hieman ennen elokuvan jatko-osan ensi-iltaa, elokuussa 1990, alkoi kiertää huhu jonka mukaan ykkösosaan on sattunut mukaan haamu. Noin tunnin verran "Kolme miestä ja baby" elokuvan alusta, Ted Danson ja hänen roolihahmonsa äiti tutustuvat asunnon pikkutulokkaaseen, ja heidän kävellessään asunnossa, taustalla sanotaan ensin näkyvän haulikon ääriviivat ja toisessa kuvassa heidän takanaan näkyy selvästi verhojen raossa nuoren pojan hahmo. Kukaan kuvausryhmästä ei kuitenkaan tiedä kuka poika on, eikä muista paikalla ketään ylimääräistä olleenkaan.

Hollywoodin kertoman mukaan poika on kuvauksissa käytetyn talon omistajien yhdeksänvuotias poika, joka oli ampunut itsensä haulikolla ennen kuvauksia. Tämä teoria ei kuitenkaan pitäne paikkaansa, sillä elokuvan sisäotokset kuvattiin studiossa Kanadan Torontossa, eikä asuinkäyttöön tarkoitetussa talossa.

Elokuvassa Ted Dansonin hahmon on koiranruokamainoksessa esiintynyt näyttelijä, ja sitä tarjottu selitykseksi aaveelle. Näyttelijä- Ted esitti siis näyttelijää, josta on koiranruokamainokseen tehty frakkiin pukeutunut pahvikuva, jonka väitetään olevan kuvan poika. Sekä pojalla että Pahvi-Tedillä on päällään vaalea paita ja Tedillä on päässään musta silinteri sekä pojalla on musta tukka. Verhon takaa ei teorian mukaan erotu frakin hihoja, joka antaa kuvan vaaleapaitaisesta mustatukkaisesta pojasta. Uskottava selitys, paitsi että "poika" kuvan mukaan on selvästi elokuvassa myöhemmin näytettävää Pahvi-Tediä pienempi. Väitteitä on puolesta ja vastaan, kokoerokin on selitetty kuvakulmilla ja varjoilla, joilla todellakin voidaan muuttaa todellisuus toiseksi.

Poika verhon takana ollee siis pahvinen, valon ja varjojen muokkaama pahvikuva, mutta Hollywoodin aaveittenmetsästäjät eivät ole antaneet vielä periksi; heidän mukaansa poika verhon takana ei ole pahvinen Ted Danson, jo kokoeronkin vuoksi.

Kyseinen aaveklippi löytyy myös Youtubesta, mikäli joku on kiinnostunut.

UUMAJAN RASISMIN VASTAINEN TAISTELU

Suurinpiirtein Vaasan korkeudella Ruotsissa, sijaitsee vuonna 1622 perustettu 80.000 asukkaan Uumajan kaupunki. Muinoin Vaasanlaivoilla ja myöhemmin muilla linjoilla kulkeneille hyvinkin tuttu asutuskeskus.

Parin viime vuoden mittaan Uumaja on pontevasti taistellut natsismia ja rasismia vastaan, jopa siinä määrin että kaupungin järjestöjen päättäjien järkeä on epäilty.

Viime kesänä Ruotsin kansallispäivän juhlallisuuksista jätettiin pois Ruotsin puolustusvoimat. Armeija yleensä on olennainen osa minkä tahansa paikan kansallispäivänä mutta ei Uumajassa. Perusteluiksi sanottiin että sotilaitten läsnäolo saattaisi aiheuttaa ahdistusta ja epämukavaa tunnetta sota-alueilta Uumajaan muuttaneitten ruotsalaisten parissa. Se ei auttanut asiaa, että huomautettiin juuri puolustusvoimien taanneen ja takaavan että Uumajaan on maahanmuuttajia ja pakolaisia päässyt tulemaan.

Nyt Uumaja on keksinyt vielä älyttömämmän tavan vastustaa natsismia. Tänään 9.11. on Natsi-Saksan Kristalliyön muistojuhla. Vuonna 1938 natsit organisoivat kostoksi juutalaisen Pariisissa tappaman saksalaisen diplomaatin murhasta pogromin, jossa juutalaisten omaisuutta tuhottiin, synagogeja poltettiin 1300, 36-91 juutalaista hakattiin hengiltä ja 30.000 juutalaista vangittiin kuukausiksi mm Dachaun keskitysleiriin.

Uumaja, monen muun maan tavoin haluaa muistaa Kristalliyötä ja vastustaa natsismia sekä rasismia mielenilmauksella, johon Uumajan juutalaisia ei kutsuta. Aivan, luit oikein: natsien juutalaisia vastaan järjestämän vainon muistotilaisuuteen juutalaisilta on porttikielto. Tämä siis Ruotsissa vuonna 2015.

Päätös on harkittu, ei epähuomiossa kutsukorttien lähettämisessä tapahtunut erhe. Tilaisuuden järjestäjä on sanonut perusteeksi että "juutalaiset saattavat tuntea olonsa turvattomaksi ja epämukavaksi" mikäli olisivat mukana Kristalliyön muistotilaisuudessa. Aiempina vuosina nimittäin on Kristalliyötä muisteltu heiluttamalla Israelin lippuja, joissa Daavidin tähti on vaihdettu hakaristiksi. Sellaisessa tilanteessa hyvinkin voi juutalainen tuntea turvattomuutta.

Ääneen ei ole kerrottu, keitä sellaisia ihmisiä on kutsuttu juutalaisvainon muistotilaisuuteen jotka eivät pysty vastustamaan natsismia yhdessä juutalaisten kanssa. Itse epäilen kyseessä olevan lähi-idästä kotoisin olevien muslimien.

MELLAKKA OULULAISESSA VASTAANOTTOKESKUKSESSA

Suomeen on syksyn aikana saapunut parikymmentä tuhatta turvapaikanhakijaa, jotka on nyt sijoitettu vastaanottokeskuksiin eri puolelle maata. Turvapaikanhakijoitten kesken on ehtinyt olla jo muutama kahakka, joista yhdestä kaljapullosta alkaneesta puukotuksesta on juuri annettu tuomiokin.

Kähinät vastaanottokeskuksissa eivät kuitenkaan ole uutta; niitä on ollut aiemminkin. Turvapaikanhakijoitten parissa työskennellyt sanoo jo joitakin vuosia sitten poliisin ja/tai palokunnan kutsumisen oululaiseen vastaanottokeskukseen olleen viikottaista rutiinia. Työntekijöille oli kuitenkin annettu käsky ettei tietoja vastaanottokeskusten turvapaikanhakijoitten rähinöistä saa kertoa ulkopuolisille, ja jos joku kysyy niin ei saa kertoa edes medialla. Käskyä tehostettiin vuosia voimassa olevalla vaitiolosopimuksella, jonka rikkojaa uhattiin vankeudella ja sakoilla.

Seuraava Oulussa kerrotun tapauksen kerrotaan sattuneen vuonna 2009, eli se ei ole enää vaitiolovelvollisuuden alainen.

Oululaisessa vastaanottokeskuksessa syntyi joukkotappelu asukkaitten kesken. Osanottajia oli noi sata, kymmeniä irakilaisia ja somaleja kummallakin puolella toisiaan mätkimässä. Eräs irakilainen oli yrittänyt paeta hakkaajiaan hyppäämällä ikkunasta. Osapuolet löivät ja potkivat toisiaan niin, että seurauksena oli mustia silmiä ja muita ruhjeita. Puukkojen käytöstä huolimatta kuolonuhreilta vältyttiin. Paikalle kutsuttiin poliisi, palokunta ja ambulansseja tilannetta rauhoittamaan.

Tästäkään tapauksesta eivät mediat kertoneet, eikä syytteitä pahoinpitelyistä ja omaisuuden rikkomisista nostettu. Joitakin päiviä myöhemmin vastaanottokeskuksessa pidettiin tosin joukkokokous, jossa turvapaikanhakijoita moitittiin käytöksestään ja sanottiin että jos tieto tapahtumasta tulisi julki, se voisi vaikuttaa turvapaikkahakemuksen päätökseen.

Mellakka ei kuitenkaan tullut julki ja mellakoitsijat lienevät päässeet kuin koira veräjästä ja turvapaikkakin lienee ainakin osalle myönnetty. Omaisuusvahingot menivät kaiketi veronmaksajan piikkiin.

Tämä tarina pistää miettimään, mitä muuta meiltä on salattu. On julkinen salaisuus, että vallanpitäjät pimittävät ja vähättelevät ulkomaalaisten rikollisuutta. Koska totuutta ei ole, täytyy turvautua kuulopuheisiin.

ETÄLUKIO OULUUN

Oulun kaupunki aikoo keskittää lukiokoulutuksen Oulun keskusta-alueelle ja lakkauttaa entisten ympäryskuntien lukioita. Tämä on mielestäni harmillista, koska kuntaliitoksista neuvoteltaessa luvattiin, etteivät ympäryskuntien palvelut heikkene.

Kaupungin taloustilanne on kuitenkin heikko ja jostain on säästettävä. Koulutuksesta säästäminen kostautunee tulevaisuudessa. Mikäli lukioitten lakkauttaminen ja kampuslukioksi nimetty järjestelmä toteutetaan, ehdotan etälukio-opetuksen lisäämistä.

Opiskelijoitten rahtaaminen Haukiputaalta ja muilta alueilta Ouluun aamuin illoin lukioon, on ympäristölle erittäin haitallista ja lisää julkisten kulkuvälineitten kuormitusta sekä ruuhkia työ- ja kouluajan alkaessa sekä päättyessä.

Lähes jokaisella nuorella ja aikuisellakin on käytössään tietokone ja netti joitten avulla lukiota voisi käydä kotoa käsin ja ehkä jopa omalla aikataululla. Etäopetusta toteutetaan jo muissakin koulutuksissa ja lukion käyminen kotoa käsin tietokoneella säästäisi opetuskustannuksia.

Etäopetus säästäisi myös ympäristöä, rakennus- ja rakennusten huoltokustannuksia ja helpottaisi liikennettä matkustajien vähentyessä. Koulukiusaaminenkin vähentyisi kun opiskelijat eivät olisi toistensa kanssa tekemisissa.

Asiaa kannattaa tutkia, kestävä kehitys edellyttää matkustamisen ja liikkumisen vähentymistä.

LAVROV

Perussuomalaisten puheejohtaja ja Suomen ulkoministeri Timo Soini on ollut eilen 14.10.2015 ja tänään torstaina 15.10. Oulussa tapaamassa arktisen alueen ulkoministereitä. Tärkeimmäksi katsottu vieras oli Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, molemmat asuivat oululaisessa Radisson Blu- hotellissa kauppatorin ja Kaupunginkirjaston kupeessa. Timo Soini ei kuuleman mukaan muualla Oulussa halua yöpyäkään ja mikäpä siinä; Blu oli hienompi kuin muistinkaan.

Itse en ministerikokouksessa ollut, mutta Pohjois-Pohjanmaan piirin perussuomalaisia oli kutsuttu tapaamaan Timo Soini Hotellin kabinettiin kakkukahvien merkeissä. Muut kutsutut olivat eri tasoisia päättäjiä; minä olen paikallisyhdistyksen hallituksen varajäsen mutta koska julkaisin ensimmäisen kirjani, runokokoelman Runoja yksinäisyydestä ja kuolemasta muutama bloggaukseni sitten, minut kutsuttiin luovuttamaan teokseni lahjana Timo Soinille.

Aikaa oli vähän, joten valmistelemani lyhyt puheentapainen jäi pitämättä mutta Timo Soini arveli yhdentoista kilometrin korkeudessa matkalla Helsinkiin 92- sivuiseni lukemiseen aikaa olevan.

Kahvien lomassa pidimme vuorollamme minuutin mittaisen puheenvuoron, ne enimmäkseen käsittelivät erilaisia Perussuomalaisiin liittyviä huomioita ja toiveita. Omalla vuorollani kehuin Timon Perussuomalainen- lehdessä julkaisemaa kolumnia, jossa puolueen tähänastiset saavutukset listattiin. Kolumni on jääkaappini ovessa muistin virkistykseksi, saavutuksia on pitkä lista vaikka media ja äänestäjätkään eivät ole niitä huomanneet.

Perussuomalaisiin liittyviä kohujakin käsiteltiin tapaamisessa Piki- kabinetissa; niistä ministeri Soini sanoi kohujen vahingoittavan puoluetta ja ettei aio sellaista peliä pitkään tulevaisuudessa katsella. Kohuja käydään puolueen sisällä läpi niitä ilmaantuessa ja niihin reagoidaan.

Tapaaminen ulkoministerin kanssa jäi lyhyeksi, sillä kello oli jo kahden lähellä iltapäivällä ja neljältä Timo Soinin piti jo olla eduskunnassa Helsingissä kyselytunnilla vastaamassa. Hän sanoi vielä että oli määrännyt ministereitä tapaamaan kentän väkeä paikkakunnilla, joissa muissa virka-asioissa vierailevat. Ilman kenttää ei olisi ministereitäkään, sanoi Timo Soini.

SUOMEN KUNINGASKUNTA

Arvostamani ruotsalainen historijoitsija Herman Lindkvist, suomen kieltä osaava ruotsalainen, on vakaa rojalisti eli kuningaskunnan kannattaja. Eräässä kolumnissaan hän kertoi parista tasavaltaan tähtäävästä vallankumouksenpoikasesta Ruotsissa vuosina 1848, jolloin mellakoissa kuoli 18 ihmistä ja 1919, jolloin Ruotsi olisi saattanut muuttua sosialistiseksi tasavallaksi Venäjän vallankumouksen vanavedessä.

Suomikin ehti olla kuningaskunta noin kolmen kuukauden ajan vuonna 1918, mutta valittu kuningas, saksalainen Friedrich von Hessen eli Suomen kuningas Väinö I, peruutti suostumuksensa hallitsijaksi Saksan hävittyä sodan marraskuussa 1918. Englannin ollessa sodan voittaja ja Suomen tärkein kauppakumppani, saksalainen kuningas olisi ollut haitaksi Suomelle.

Monarkia eli järjestelmä, jossa valtionpäämiehen virka periytyy tietyn perheen jäsenille sukupolvesta toiseen, on jotenkin vanhanaikainen systeemi eikä enää 2000-luvulle sopiva. Näin minulle on ainakin koulussa ja mediassa opetettu. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että kun katsoo vaikkapa Estelleä ja tietää hänen tulevaisuudessa, esimerkiksi 2050-luvulla, olevan Ruotsin kuningatar, niin se jotenkin antaa vakautta, jatkuvuutta ja ihan turvallisuuden tunnetta. Tulevaisuus ei pelota niin paljon kun sen tuntee tai ainakin pystyy jossain määrin ennakoimaan.

Ajatellaan vaikkapa Suomen presidenttiä 2050-luvulla; se mies, nainen, tai muu ei ehkä ole vielä edes syntynyt tai tätä kirjoitettessa lauantaina, parantelee krapulaansa hilluttuaan teininä pussikaljan kanssa perjantai-illan kaupungilla. 2050-luvun presidentin nimeä ei voi vielä edes arvailla; ties millainen konna on kyseessa.

Esimerkkitapaus Estelle taas on lapsesta saakka koulutettu pitämään Ruotsi vakaana ja toimimaan valtion nimellisenä hallitsijana, olemaan ruotsalaisia yhdistävä symboli. Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa, sanoo jo suomalainen sananlaskukin.

Herman Lindkvist on myös huomauttanut, että maailman vakaimmat, demokraattisimmat ja rauhallisimmat valtiot: Ruotsi, Tanska ja Norja ovat aina olleet kuningaskuntia. Pohjolassa Suomi ja Islanti ovat tasavaltoja ja Suomen historia on täynnä sotaa ja rauhattomuuksia sekä nytkin rypee talouskurassa. Kaukana kaikesta oleva Islanti on rauhallisempi mutta muutama vuosi sitten oli sekin pahoissa talousvaikeuksissa. Hermanin mukaan pari tuhatta vuotta keisarikuntana ollut Japani on aina ollut Aasian kehityksen veturi vaikkakin demokratia piti sinne viedä atomipommien voimalla.

Muitakin esimerkkejä monarkian vakaudesta on: Iran ei ollut demokratia saahin monarkian aikaan, mutta suhteellisen länsimainen, vapaamielinen ja vakaa valtio joka sitten vaihdettiin islamilaiseen diktatuuriin. Israel ja sen ympärillä olevat valtiot ovat tasavaltoja, ja ovat uutisissa toistuvasti väkivallan ja rauhattomuuksien vuoksi. Paitsi poikkeuksena Jordanian kuningaskunta, josta harvoin mitään kuulee eli olot siellä ollevat vakaat ja rauhalliset.

Tämä on kaikkea sitä vastaan, mitä yhteiskunta ja media meille opettavat, mutta voisiko olla niin ettei paras tapa hallita maata ole demokraattinen tasavalta, jossa kuka tahansa hyvä tai paha jolla on oikeat suhteet, otteet ja raha, voi saada vallan? Ehkä parempi valtiomuoto olisi demokraattisesti hallittu monarkia kuten Pohjolan kuningaskunnissa.

Out of the box ja täysin väärin ajateltu, mutta ehkä silti totta.

MITÄS ME ITÄEUROOPPALAISET

Lähinnä perussuomalaiset poliitikot ovat halunneet rajoituksia maahamme saapuvien turvapaikanhakijoitten määrälle; tähän mennessä on saapunut reilut 20.000 ihmistä ja 50.000 odotetaan olevan kokonaismäärä, joskin on vihjailtu saapujia olevan jopa 200.000.

Hallituksen ulkopuolella oleva oppositio jo aatteensa sekä oppositioasemansa vuoksi torjuu hallituksen asettamat rajoitukset ja turvapaikanhakijoitten sosiaaliturvan alennukset. Oppisitiossa olevien vihreitten ja vasemmiston mukaan Suomi asemoituisi Itä-Euroopan maitten joukkoon, Unkarin, Slovakian ja Puolan seuraksi. Nämä maat ovat äänekkäästi ja tehokkaasti uhanneet olla päästämättä Irakista, Somaliasta, Syyriasta ja muistakin maista saapuvia maahanmuuttajia kulkemaan maittensa kautta syvemmälle Euroopan Unioniin Itä- Eurooppaa paremman elintason maihin.

Tuollainen itäisen Euroopan mollaaminen kuulostaa aika oudolta poliitikoilta, jotka väittävät vastustavansa rasismia ja syrjintää. Melkeinpä kaksinaamaiselta; itse näen Euroopan tulevaisuuden olevan entisen itäblokin valtioitten varassa. Lännessä on elämä ollut liian helppoa liian pitkään eikä enää osata kuvitella tilannetta jossa elämä olisi vaikeaa. Itäblokin maissa sensijaan on jonotettu vähiä tuotteita sukupolvien ajan ja varottu puheita kommunistisen salaisen poliisin pelossa lähipiirissäkin. Entisen itäblokin kansat tietävät, asiat eivät aina mene kuin strömsössä ja tietävät että kaikki maallinen mikä annetaan muille, on minulta pois.

Unkari, Slovakia ja Puola ovat entisen itäblokin maita, mutta kun karttaa katsoo, niin kyllä hleposti tulee mieleen niitten pikemminkin olevan Keski-Eurooppaa kuin Itää, ainakin lyhyen matkan päässä Pietarista sijaitsevasta Suomesta katsottuna.

Eräs perussuomalainen blogisti kirjoitti tänään Ahvenanmaan päätöksestä lähettää kaikki maakuntaan tulevat turvapaikanhakijat mahdollisimman pian Manner-Suomeen, tarkemmin sanottuna Turkuun. Hän ihmetteli kovin, onko Ahvanmaa nyt muuttunut Itä-Euroopaksi seuratessaan Unkarin, Slovakian ja Puolan esimerkin mukaista mamupolitiikkaa. Sellaisia syytöksiä ei ainakaan vielä ole Suomen medioissa ollut.

Omasta mielestäni, mamupolitiikka vain osaperusteena, Itä- (tai siis Keski-) Eurooppa on viilee.

ILMAISESTA RUUASTA EI VALITETA

Oulun Hiukkavaaraan entiselle kasarmialueelle sijoitetuista noin 450 turvapaikanhakijasta noin 70 osallistui eilen 30.9.2015 mielenosoitusmarssiin Oulun poliisiasemalle.

Turvapaikanhakijat osoittivat mieltään saamaansa ruokaa ja asuinolojensa epsiisteyttä vastaan. Ilmaiseksi saadut keitot, puurot ja perunat eivät pakolaisiksi lähteneille kelvanneet ja riisikin on väärää lajiketta. Ruoka on samaa ja tulee samasta keittiöstä kuin oululaisille päiväkotilapsille. Eräs pakolainen haastattelussa sanoi ettei sama ruoka, joka kelpaa päiväkotilapsille, kelpaa hänen mielestään edes koirille.

Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä kaikesta ruuasta ja maut vaihtelevat, mutta on turvapaikanhakijat ovat taas menneet vaatimuksissaan liian pitkälle.

Ilmaisesta ruuasta ei valiteta. Jos siitä ei pidä, sitten sitä ei syödä mutta siitä ei valiteta inahdustakaan. Turvapaikanhakijoiksi ilmoittautuneet saavat veronmaksajalta rahaa joilla voi ostaa paremmaksi katsomaansa ruokaa. Oulussa on hyvät ruokakaupat ja maahanmuuttajien eksoottisia ruokatarpeita löytyy Tuirastakin kaksi.

Mitä taas tulee majoituksen epäsiisteyteen, se johtuu aina tilojen asukkaista ja käyttäjistä. Jos on likaista, silloin tartutaan moppiin sekä harjaan ja ryhdytään siivoamaan. Liasta ei valiteta ja vaadita muita siivoamaan, mikäli asunto on ilmainen.

Kaiken huipuksi turvapaikanhakijoitten mielenilmaus toimi. Suomalainen yhteiskunta taipui vieraitten edessä; ruokalistaa muutetaan vieraskoreuden vuoksi, riisilaji muuttuu toiseksi ja niitä tulee enemmän ja annoskootkin kasvavat. Suomalaisilla ei ole selkärankaa; vieraitten eteen tehdään kaikki ilmaiseksi ja omalta, veroja maksavalta väeltä leikataan jotta tunkeilijoilla olisi hyvä olla.

Lisäksi tässä on sekin kantti, että lisätty riisintarjonta on pahaksi ympäristölle. Riisi ei kasva Suomessa eli jokainen riisinjyvä tuontitavaraa ulkomailta. Suomlaisten veronmaksajien rahat menevät ulkomaille ja riisin maahantuonti aiheuttaa ympäristöpäästöjä ja kasvattaa suomalaisten hiilijalanjälkeä.

Eikä siinäkään kaikki: ulkomaalaisten Suomeen tuloa on perusteltu sillä, että Suomen ruokatarjonta kansainvälistyy uusista vaikutteista. Eikö Suomeen muuttavien pitäisi myöskin kansainvälistyä ja totutella syömään suomalaistakin ruokaa?

AMERIKAN MALLI TERVEYSALAN KOULUTUKSEEN

Muutaman kuukauden vallassa ollut hallitus on leikkaamassa rahaa koulutuksesta. Ajatuksena on, että opiskelijat aiempaa suuremmassa määrin rahoittaisivat opiskelunsa lainaa ottamalla. Opiskelijat luonnollisesti vastustavat tätä; kukapa haluaisi niskaansa tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen velan maksettavaksi?

Samaan aikaan, jo vuosien ajan, on ollut hankaluuksia saada lääkäreitä ja hoitajiakin töihin terveyskeskuksiin. Lääkärit saavat paremman palkan yksityisvastaanotoilta ja hoitajat Ruotsista sekä Englannista. Ymmärrän hyvin, että jos on valittava parempipalkkaisen ja huonompipalkkaisen työn välillä, valitaan työ korkeammalla palkalla. Ja seurauksena on se, että Suomen terveyskeskuksiin tuodaan lääkäreitä ja hoitajia ulkomailta, koska Suomen palkat ovat heidän mielestään korkeita, ainakin kotimaan palkkoihin verrattuna.

Yhdysvalloissa on myös ongelmana saada henkilöstöä julkiseen terveydenhuoltoon. Siellä on käytäntönä, että lääkäriksi opiskeleva saa ilmaisen koulutuksen ja valmistuttuaan työskentelee joitakin vuosia lääkärinä esimerkiksi haja-asutusalueella. Säädetyn ajan lääkärinä yhteiskuntaa palveltuaan läkäri on vapaa hakeutumaan yksityiselle puolelle.

Samaa tulisi kokeilla Suomessakin. Jos opiskelee lääkäriksi kuusi vuotta ja saa ilmaisen koulutuksen, ei ole liikaa pyydetty mikäli esimerkiksi 3-5 vuotta maksaa palkkatyössä koulutuksensa takaisin terveyskeskuksissa. Lyhyemmän koulutuksen saaville hoitajille palvelusaika olisi lyhyempi. Mikäli joku mieluummin menee suoraan muualle töihin, hän voi valmistuttuaan ja työpaikan saatuaan ottaa velkaa ja maksaa opiskelunsa siten takaisin.

Tätä käytäntöä on jo käytetty Suomessa; ennen muinoin kun poliisin koulutus kesti kahdeksan kuukautta, valmistuneet poliisit sitoutuivat työskentelemään poliiseina vuoden verran koulutuksensa maksaakseen. Ennakkotapaus siis on.

40 EEKKERIÄ JA MUULI

Suomeen saapuu lähivuosina turvapaikanhakijoina kymmeniä tuhansia uusia asukkaita joista ainakin puolet tulee jäämään maahamme. Heidän asuttamisensa ja kotouttamisensa Suomeen tulee olemaan poliitikkojen sanaa käyttääkseni haastavaa. Useimmat tulijat haluavat suuriin kaupunkeihin ja nimenomaan niitten keskustoihin, kuten suuri osa suomalaisistakin. Käytännössä tämä tarkoittaa pahenevaa asuntopulaa ja vuokrien nousua. Tilanteeseen tulee keksiä jokin ratkaisu.

Kaikki maahantulijat eivät kuitenkaan ole urbaaneja cityihmisiä, vaan ovat kotoisin ja haluavat Suomessakin asua omassa rauhassa maaseudulla. Ja Suomen maaseudulla on tuhansittain asumiskelpoisia rakennuksia ja maatiloja tyhjillään.

Ehdotan, että halukkaille maahanmuuttajille annetaan asuttavaksi asutustila Suomen maaseudulta ja tarpeellinen tuki mahdollisimman itsenäiseen asumiseen. Mitä enemmän maahantulleet kasvattavat itse ruokaansa, sitä vähemmän he tarvitsevat veronmaksajan tukia. Euroopan Unionilta tuleva maataloustuki voi myös auttaa maaseudun uudelleen asuttamisessa.

Ajatus ei ole uusi; Jatkosodan jälkeen evakot asutettiin pakko-ottamalla määrätyn kokoisilta maatiloilta tietty prosenttiosuus pinta-alasta ja antamalla se uusille asukkaille. Suomen maaseudulla on tyhjää, joten pakko-ottoihin ei tarvitse ryhtyä. Itse ajatus asutustiloista on vielä 1940-lukuakin vanhempi; 1800-luvun Amerikassa vapautetut orjat saivat 40 eekkeriä eli noin 16 hehtaaria maata ja muulin tilansa hoitoon. Kun ihmiset saavat itse tehdä omaksi hyväkseen työtä, yhteiskunnan kuormitus pienenee.

Mielessäni on uusvanha kruununtorpparijärjestelmä; valtio antaa lainaksi tai nimellistä vuokraa vastaan maata viljeltäväksi. Lahjaksi ei tiloja kannata antaa, ne menisivät myyntiin ja rahat myyjän taskuun. Mikään ei estä tarjoamasta torppia myös suomalaisten viljeltäväksi, mikä myös helpottaisi työttömyyttä ja kaupunkien asuntopulmaa.

Kaikki eivät halua asua maalla, mutta moni haluaa ja se tulisi heille suoda. Tämä pätee myös turvapaikanhakijoihin.

SUOMI EI NOUSE LEIKKAUKSILLA

Satakunta päivää istunut pääministeri Juha Sipilän hallitus on julkaissut leikkauslistan, jolla Suomen kurjistuva talous yritetään saada jaloilleen.

Muun muassa sunnuntain työnteon korvaus pienenee neljänneksellä, vapaapäiviä muutetaan palkallisista palkattomiksi ja eläkeläisten erillinen asumistuki poistuu eli käytännössä eläkeläiset saavat vähemmän asumistukea. Pääministeri Sipilän hallituksen keinoilla suomalaisten yritysten kilpailukykyä yritetään parantaa viisi prosenttia ja valtiovarainministeri Alexander Stubbin mukaan toimet luovat "kymmeniä tuhansia" uusia työpaikkoja.

Itse en ole talousmies mutta epäilen leikkausten tehoa. Jos ihmisten tulot vähenevät, niin silloin vähenee kulutuskin; ostetaan vähemmän tavaroita ja palveluja. Kulutus on se, mikä pitää yhteiskunnan talouden toimivana, jos suuri osa kansasta alkaa tiukasti säästää, raha ei liiku ja kukaan ei tienaa. Säästeliäisyys on hyve, mutta euro sukanvarressa on vain paperinpala. Pankissakaan olevat säästöt eivät hyödytä yhteiskuntaa koska säästökuurilla olevat kansalaiset eivät uskalla ottaa velkaa.

Luvatut kymmenet tuhannet työpaikatkaan eivät herätä luottamusta; ihmiset ehkä tekevät työtä mutta eivät tule leikatuilla palkoillaan toimeen ja ovat yhteiskunnan kukkarolla.

Kun talous yskii näin pahasti, kannattaisi pikemminkin laskea veroja ja saada kansa kuluttamaan rahaa ja näin saada raha liikkumaan. Rahan kuluttaminen suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin nostaa Suomen suosta, johon Euroopan Unioni on meidät laulanut. Leikkauspolitiikka lisää vain ennestään rikkaitten omaisuutta.

MAAHANMUUTTAJAT TÖIHIN

Suomeen tulee vuoden sisällä arviolta 15.000, ehkä jopa 40.000 maahanmuuttajaa, siirtolaista, turvapaikanhakijaa tai mitä nimeä heistä käytetäänkin. Luvut ovat siis arvioita, mutta lienee varmaa että vaikkapa seuraavan 10 vuoden aikana Suomi saa satoja tuhansia uusia asukkaita ulkomailta, joista useimmat myös jäävät Suomeen pysyvästi eri syistä ja perustein.

Uusien suomalaisten kotouttaminen on suomalaisten ja Suomen valtion kannalta erittäin tärkeää. Mikäli uudet asukkaat suuressa määrin jäävät veronmaksajien elätettäväksi, niin sitä ei pitkään Suomen talous kestä. Suomalaisten elintasoa joudutaan laskemaan, yhteiskunnan palveluja leikkaamaan ja verotusta kiristämään.

Suomessa on jo vuosien ajan puhuttu vastikkeellisesta sosiaaliturvasta eli sosiaaliturvan varassa elävien halutaan tekevän elantonsa vastikkeeksi jonkinlaista työtä tai kolmannen sektorin toimintaa. Vastikkeellinen sosiaaliturva sopisi hyvin ulkomailta tuleville Suomen asukkaille; he eivät ole maksaneet Suomeen veroja joten on oikein että he edes jotenkin auttaisivat Suomea oman toimeentulonsa eteen. Työ on myös paras kotouttaja joka opettaisi maahantulijoille suomen kieltä ja toisi heidät suomalaisten pariin. Kukaan ei pidä ihmisistä, jotka vain ottavat mutta eivät anna mitään tilalle eli jos maahanmuuttajat tekevät jotain työtä elantonsa saadakseen, myös vastakkainasettelu ja rasismi veroa maksavien Suomen asukkaitten ja uusien tulijoitten välillä vähenee.

Tieto siitä, että Suomessa joutuu tekemään työtä elääkseen houkuttelisi Suomeen niitä, jotka todella haluavat tehdä Suomeen itselleen kodin ja olla hyödyksi uudelle kotimaalleen.

RUNOJA YKSINÄISYYDESTÄ JA KUOLEMASTA

Tänään 1.9. 2015 tuli odottamani paketti. Tein joitakin aikoja sitten sopimuksen Mediapinta- kustantamon kanssa kirjoittamieni runojen julkaisusta puolikustannekirjana. Se oli yllättävän helppo homma; lähetin aineiston eli runoni, maksoin sovitun maksun ja Mediapinta hoiti painatuksen, ISBN- numeron hankkimisen ja hengentuotteeni toimittamisen kirjakauppojen myytäväksi. Näkyi olevan jo isoimpien nettikirjakauppojen listoilla. Itse asiassa tuntui hyvältä laittaa kirjakaupan hakusanaksi oma nimensä ja saada sillä osuma. Tämä on vähän kuin ensi kertaa isäksi tulo, tai oikeastaan enemmänkin koska erinäisistä syistä en ollut paikalla kun lapseni syntyi.

Kirjan julkaisu on minulle elämän pituinen unelma; se on ollut mielessä varmasti siitä lähtien kuin opin lukemaan oululaisessa Koskelan koulussa 1970- luvulla. Ehdin vieläpä saada ensimmäiseni ulos paperikirjana ennenkuin kirjat muuttuvat kokonaan digitaalisiksi e-kirjoiksi.

Vielä pari vuotta sitten en nähnyt itseäni julkaisevana runoilijana, olin lukenutkin vain Yrjö Jylhän Kiirastulen ja pätkiä Kalevalasta, vaan mielessäni oli romaanin tai novellikokoelman julkaiseminen, mutta juttuja tapahtui ja purin mieltäni runojen kirjoittamiseen. Olen muutenkin pistänyt merkille, että lyhyet tekstit ovat minulle helppoja kirjoittaa. Joka tapuksessa; eräät ottavat nollauskännit, toiset polttavat hermosavut ja minä puolestani kirjoitan runoja. Käytännössä se merkinnee sitä, että runoni eivät avaudu muille kuin minulle mutta mitäpä tuosta.

Tämä ilta onkin mennyt markkinointipuuhissa; olen lähettänyt tarjouksen lahjoittaa kirjaani eräisiin kirjastoihin Ruotsissa, joissa on suomenkielinen kokoelma ja joihin minulla on edes jonkinlainen yhteys. Samaten pitää tehdä hankintaehdotuksia samanlaisiin suomalaisiin kirjastoihin. Suomen kirjastot hankkinevat kirjansa BTJ-palvelun kautta ja vielä ei ole aika tyrkyttää teostani lahjaksi.

Blogitekstini otsikko on kirjani nimi. Mietin nimeä pitkään ja luullakseni se herättää lukijakunnakseni tarkoittamieni lukijoitten huomion. Osa runoistani on melko synkkiä mutta yksi on aika myönteinenkin. Kyseinen runo kertoo ostamastani takista.

HYVÄÄ PÄIVÄÄ, VAUVA!

Suomessa on jo 1930-luvulta lähtien jaettu äideille äitiyspakkauksia, joissa on perustarvikkeet vauvan kanssa elämiseen. Kaikki tuntevat sen ja ulkomaillakin äitiyspakkausjärjestelmää ihaillaan ja siitä otetaan mallia. Viimeksi japanilainen kaupunki alkoi Suomen esimerkin mukaisesti jakaa vanhemmille äitiyspakkauksia nimellä "Hyvää päivää, vauva- paketti".

Äitiyspakkaus on siis suomalainen brändi, josta Suomi useassa maassa tunnetaan ja jota käytetään esikuvana maailmalla. Kuitenkin suuri osa pakkauksen tuotteista valmistetaan ulkomailla. Toimittaja voi olla kotimainen, mutta tuotteet valmistetaan Suomen ulkopuolella. Vanhan tiedon mukaan ulkomaisuusaste voi olla jopa 60%.

Syynä tähän on Euroopan Unioni ja sen kielto suosia kotimaista tuotantoa. Äitiyspakkauksen valmistajat täytyy kilpailuttaa ja ulkomaiset hikipajat hinnoillaan pakottavat suomalaisetkin suosimaan ulkomaista, muuten ei kilpailussa pärjää.

Ehdotan, että Suomi ryhtyisi levittämään äitiyspakkausbrändiään laajemmalti ulkomaille ja alkaisi suosia kotimaista tuotantoa sen sisällössä. Euroopan Unionin säännökset ovat niin sekavat, että stubbimaisia "luovia ratkaisuja" löytyy Unionin sääntöjen kiertämiseen ja ainahan voi tehdä uuden säännön asiasta.

Suomalainen äitiyspakkaus on yksi esimerkki asioista, joissa Suomi on edelläkävijä ja esikuva ulkomaalaisille. Tehdään siitä taas sisällöltään suomalainen.

HUUMEPYHIMYS

Roomalaiskatolisella kirkolla on tuhansittain virallisia eli kanonisoituja pyhimyksiä, mutta on myös enimmäkseen paikallisia, epävirallisia pyhimyksiä joita eri alueilla rukoillaan.

Yksi näistä on Meksikon osavaltiossa Sinaloassa ja Yhdysvaltojen puolella palvottu Jésus Malverde eli Köyhien enkeli tai Antelias rosvo. Nimi "Malverde" tarkoittaa suomeksi pahaa vihreää ja sen antoivat Jésukselle tämän uhrit vihreän värin viitatessa tuhoon tai epäonneen. Legendan mukaan Jésus Malverde oli Sinaloan Robin Hood, joka ryösti rikkaita ja antoi köyhille. Nykyään hän on tunnettu Huumepyhimyksenä, jonka kerrotaan suojelevan meksikolaisia huumekauppiaita ja muita meksikolaisten huumekartellien palveluksessa olevia.

Jésus Malverden olemassaolosta ei ole varmuutta. Yleisesti hänen uskotaan perustuvan sinaloalaiseen bandiittiin nimeltä Jésus Juarez Mazo (1870-1909). Myös kahden muun rosvon, Heraclio Bernalin (1855-1888) ja Felipe Bachomon (1883-1916) legendat ovat saattaneet vaikuttaa Jésus Malverden kulttiin. Heraclio Bernal oli hallituksen vastainen vallankumouksellinen, joka alunperin elätti itsensä varkaana, ja joutui kumppaniensa tappamaksi. Felipe Bochomo taas oli kapinallinen intiaani joka teloitettiin Meksikon vallankumouksessa.

Huumekauppiaitten suojeluspyhimys Jésus Malverden sanotaan toimineen rosvona vuoden 1900 molemmin puolin. Bandiitiksi hänet vei vanhempiensa köyhyydestä johtuva kuolema. Sinaloan paikallisen johtomiehen kerrotaan tarjonneen Jésukselle armahdusta rikoksistaan, mikäli tämä varastaisi Sinaloan kuvernöörin miekan, tai erään version mukaan kuvernöörin tyttären. Joka tapauksessa, Jésus suoritti tehtävän mutta tehtävän antaja petti lupauksensa ja alkoi jahdata Jésusta armotta. Jésus Malverden legendan mukaan 3. toukokuuta vuonna 1909 Jésus Malverde joko joutui Robin Hoodin tapaan läheisensä surmaamaksi tai paikallisen poliisin teloittamaksi ampumalla tai ehkä hirttämällä. Hänen ruumiistaan ei haudattu vaan se jätettiin mätänemään varoitukseksi muille.

Paikalliset asukkaat salaa ottivat Jésuksen luut ja peittivät ne kivillä. Kivien alle hautaaminen oli merkki kunnioituksesta, ja antoi kasaan kiven laittavalle oikeuden tehdä pyyntö haudatun hengelle. Jésuksen kuoleman jälkeen kertomukset ihmeistä alkoivat levitä, kuten tarinat kadonneen tai varastetun tavaran palautumisesta omistajalleen tämän rukoiltua uutta pyhimystä Jésus Malverdeä.

1970-luvulla Jésus Malverdelle rakennettiin pyhäkkö Sinaloan osavaltion pääkaupunkiin Culiacaniin, joka tosin myöhemmin joutui tekemään tietä pysäköintialueelle ja uusi pyhäkkö rakennettiin lähistölle. Pysäköintialue on kuitenkin edelleen epävirallisena palvospaikkana, vaikka joka vuosi uudessa pyhäkössä pidetään suuret juhlat Jésus Malverden kunniaksi.

Jésus Malverde eli Huumepyhimys on ollut ainakin kolmen elokuvan aiheena ja hänen nimellään myydään pyhimyksenkuvia, öljyjä, saippuaa, olutta ynnä muita hengellisiksi katsottuja tuotteita.

RENTUN RUUSU JA KULKURIN KUKKA

Antti Hammarberg eli Irwin Goodman on Suomen suosituimpia laulajia. Vuonna 1991 keikkamatkalla tapahtuneen kuolemansa jälkeen hänestä on tullut kulttihahmo, joka jo 1960-luvulla ravisteli suomalaista konsensusyhteiskuntaa epäkorrekteilla lauluillaan. Monet rakastivar Irwiniä, ja monet myös vihasivat hänen tapaansa olla yleistä mielipidettä vastaan.

Vuoden 1980 maissa Irwinin suosio oli laskusuunnassa, keikkaa ja sitä myötä rahaa ei tullut entiseen tapaan, mutta kuitenkin riittävästi. Eräässä televisiohaastattelussa Irwin kertoi matkustajakodin vuoteella istuen tekevänsä viitisen keikkaa viikossa ja parhaina päivinä keikkoja oli ollut useampi yhden juhannuksen aikana. Tilanne kuitenkin muuttui yhden kappaleen myötä.

1970-luvulla toinen suomalaisen musiikin legenda, Tapio Rautavaara, halusi Irwinin ystävän ja laulunsanoittajan Vexi Salmen tekevän laulun horsmasta, eli tien varsilla tuikitavallisesta kauniihkosta kasvista. Tapion sanoin horsma oli "kulkurin kukka" ja ansaitsi oman laulun kunniakseen. Laulu jäi tuolloin Vexiltä tekemättä, mutta idea jäi itämään. "Kulkurin kukka" ei Wexin mielestä sopinut Irwinin laulun nimeksi; se kuulosti juppivuosikymmenenä turhan vanhahtavalta eikä kuvannut Irwiniä. Irwin Goodman oli viinaanmenevä renttu ja lurjus, mutta ei sorateitä kiertävä kulkuri.

Vuonna 1988 julkaistun kappaleen nimeksi tuli sitten "Rentun ruusu", ja siitä alkoi Irwinin uusi tuleminen. Laulu soi ympäri Suomen ja Ruotsin suomalaisseuduilla. Keikkaa riitti taas, ja sivumennen sanottuna itsekin olin Irwiniä kuuntelemassa Oulaisten Sun-hotellissa tammikuussa 1990 ja takkiani odotellessani pääsin Irwinin pöytään istumaan sekä muutaman sanan hänen kanssaan vaihtamaan.

Muutama vuosi Rentun Ruusun ilmestyttyä Irwinillä meni lujaa musiikin alalla. Ikävä kyllä hän menehtyi Venäjältä tullessaan sairauskohtaukseen. Irwinin oli tilattu suomalaisten rakennusmiesten harjakaisiin Viipurissa, mutta sairastuttuaan hän myöhästyi viimeiseltä keikaltaan.

Oma käsitykseni Irwin Goodmanista on, että hän samaa sarjaa urheilun Matti Nykäsen ja politiikan Veikko Vennamon kanssa; normien ravistelija sekä epäkorrekti idoli.

IMMOSGATE

Parin viime viikon mittaan Suomea kohuttanut Olli Immosen englanninkielinen Facebook- kirjoitus, jonka Perussuomalaisten vastustajat ovat tulkinneet rasistiseksi. Olli Immonen kirjoitti tekstissään englanniksi kamppailevansa monikulturalismia vastaan ja uskoi asiansa ennemmin tai myöhemmin voittavan.

Immosgatesta alkoi kritiikittä maahanmuuttoon suhtautuvien ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien välinen nokittelu. Lähinnä netissä ja mediassa asiasta on kirjoiteltu mutta yvöskylässä kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen mielenosoituksessa kolmea ihmistä pahoinpideltiin. Median antaman kuvan perusteella Vastarintaliikkeen jäsenet huomasivat mielenosoituksen katsojien joukossa poliittisia vastustajiaan, mahdollisesti Vasemmiston aktiiveja ja heidän tuttujaan, ja kävivät eräitten kimppuun.

Jyväskylässä vakavilta vammoilta vältyttiin, käsittääkseni yksi paikkautti ruhjeitaan terveyskeskuksessa ja kaksi selvisi vähemmällä. Näin siis tällä kertaa.

Pahempaa ollee kuitenkin luvassa; Ruotsissa ja Saksassa äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä on toistuvasti väkivaltaa. Kun toinen puoli osoittaa mieltään, toinen puoli saapuu häiriköimään marssia. Kumpikin puoli haluaa jostain syystä saada mellakan ja väkivaltaisen kahakan aikaiseksi vastustajan kanssa eikä kaihda provosointia ja raakaa väkivaltaa. Saksasta en tiedä, mutta rajan takana Ruotsissa on tullut kuolonuhreja. Vuonna 1999 vasemmistolainen ammattiyhdistysaktiivi murhattiin hankittuaan potkut kansallismieliselle työläiselle ja seuraavana vuonna 2000 joukko maahanmuuttajia, mukana ilmeisesti suomalaisia, hakkasi ja puukotti parikymppisen kansallismielisen hengiltä Salemin kaupungissa. Tällä uhrilla on kertoman mukaan myös suomalaista taustaa.

"Se mikä tapahtuu Ruotsissa tänään, tapahtuu Suomessa tulevaisuudessa", sanotaan. Väkivaltaiset mellakat äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä ovat arkipäivää Ruotsissa ja Suomi on menossa samaan suuntaan. Tilanne ei parane vaan pahenee. Jos molemmista ääriliikkeistä jotenkin päästäisiin eroon, niin sitten syy mellakointiin haettaisiin jostain muusta. Muistan vielä ne ajat jolloin Suomen Itsenäisyyspäivä oli rauhallinen, korkeintaan kännikalat tappelivat keskenään kuten joka juhlapäivä, mutta mellakoita tai edes mielenosoituksia minkään asian puolesta ei ollut. Mutta nyt on jo normi, että "Kiakkovieraat" tai muu ryhmä osoittaa mieltään Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta ja joukossa on niitä jotka ovat mukana päästäkseen tappelemaan ja särkemään.

Ennen riitti se, että suomalainen juhla muuttui aina ryyppyjuhlaksi, oli juhlan syy mikä tahansa, ja nyt suomalainenkin mielenosoitus uhkaa, nyt usein ja myöhemmässä vaiheessa aina, muuttua mellakaksi. Ja niin kauan kuin ihmiset saavat jotain irti mellakoinnista, sitä ei voi estää.

ENEMMÄN MAAHANMUUTTAJIA AFRIKASTA

Keskiviikkona 29.7.2015 YLE TV2 esitti katsomisen arvoisen dokumentin nimeltä Etelä-Afrikan nuoret. Kyseisen maan valkoinen vähemmistö kärsii mustia afrikkalaisia suosivasta positiivisesta erityiskohtelusta eikä monikaan saa koulutustaan vastaavaa työtä, tai työtä ylipäänsä, ja on tästä syystä joutunut muuttamaan hökkelikyliin asuntojakaan saamatta.

Dokumentin mukaan yli 400.000 afrikaaneria, buureja sekä englantilaisia, elää köyhyysrajan alapuolella hanttihommilla, sosiaaliavulla ja rikkampien antamilla lahjoituksilla. Kaiken lisäksi köyhyys vaivaa myös Etelä-Afrikan mustia asukkaita ja valtaapitävät mustat poliitikot syyttävät äänestäjiensä kurjuudesta valkoisten afrikkalaisten vähemmistöä. On mahdollista, että Etelä-Afrikan valkoisten tilanne pahenee entisestään; ainakin mustien johtajien puheissa kuuluu 1930-luvun kaiku. Pelkästään valkoisia maanviljelijöitä on murhattu noin 4.000 ihmistä 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Ehdotan, että Suomen valtio ryhtyy aktiivisesti värväämään valkoisia maahanmuuttajia Etelä-Afrikasta ja myös Zimbabwesta, jossa tilanne on vähintäänkin yhtä paha.Suomen ja Afrikan buurien samankaltainen historia pienenä kansana suurvallan kainalossa ja halu työllään ansaita hyvä elämä, tekisi uusien suomalaisten kotoutumisesta suhteellisen helppoa. Vertaan tilannetta 1800-luvun Saksaan; sinne saapui suuri määrä puolalaisia siirtolaisia, ja muutamassa sukupolvessa he kotoutuivat Saksaan niin hyvin, että puolalaistaustaisen saksalaisen tunnistaa vain sukunimestä.

Ehdotuksessani kaikki voittavat: Suomeen tulisi hyvin kotoutuvia maahanmuuttajia paikkaamaan ilmeisesti tulevaa työvoimapulaa, afrikaanerit saisivat turvatumman kodin elannon, ja mustat afrikkalaiset tuskin valkoisten lähtöä murehtisivat.

Muistan afrikaanerit ajoiltani Israelissa, tuolloin heitä ei muualle boikotin takia päästetty. Mieleeni jäivät kovat työntekijät jotka joivat kuin suomalaiset, jäämättä kuitenkaan viinan takia rokuliin.

LAKATUT VARPAANKYNNET

Radio Suomessa soitetaan lauantaisin ohjelmaa nimeltä Lakatut varpaankynnet, jossa soivat 1980-luvulta tutut ja jo unohdetut viihdemusiikin helmet. Välissä kuullaan kuulijoitten muistoja juppien ja olkatoppausten vuosikymmeneltä. Ohjelma saa minulle muistoja mieleen ja miettimään menneitä.

Myös ulkomaalaisia alkoi tulla Suomeen enemmän jo ennen somaleitten tuloa 90-luvun alussa. Muistan vuodelta 1987 pikku-uutisen Kalevassa, jonka mukaan Suomessa asui tuolloin noin 14.000 ulkomaalaista. Toisen uutisen mukaan aiemmin pääministerinä toiminut Kalevi Sorsa sanoi pakolaisten olevan hyväksi Suomelle; he toisivat Suomeen uutta kulttuuria ja kotiin lähtiessään veisivät mukanaan kotimaahansa suomalaista kulttuuria.

Siis ajatelkaa ja vanhemmat ihmiset muistelkaa; 1980-luvulla me suomalaiset oikeasti uskoimme pakolaisten hakevan Suomesta turvapaikkaa sodan ja sorron vuoksi ja vieläpä että he palaisivat kotiinsa kunhan olot kotimaassa rauhoittuvat. Näin uskottiin ilman epäilyä.

Nyt 2010-luvulla tilanne on toinen: Suomeen tullaan hakemaan parempaa elintasoa ja tulijat eivät ole turvapaikkahakemuksesta huolimatta pakolaisia vaan jäävät Suomeen humanitaarisista syistä, esim karkottamisen vaikeuden vuoksi.

Eikä näitten tulijoitten edes haluta suvaitseviston piirissä lähtevän pois vaikka he saisivat paremman elämän muualla tai kotimaassaan. Media on useampaan kertaan valitellut Suomesta pois lähtevien maahanmuuttajien määrää. Ajatuksena ollee, että jos on Suomeen jollain konstilla, jostain syystä tullut, ei enää pois päästetä.

Niin se maailma muuttuu. JE SUIS OLLI

KANSALAISALOITTEISIIN RAJOITUKSIA

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta keräsi 50.000 nimeä ja käsiteltiin sekä hyväksyttiin eduskunnassa. Heti perään kerättiin 50.000 nimeä toiseen kansalaisaloitteeseen jolla pyritään kumoamaan aiempi 50.000 kannattajaa kerännyt aloite ja muuttaa avioliittolaki entiselleen. Pahasti näyttää siltä, että kansalaisaloitteet menevät samojen asioitten vatkaamiseksi eduskunnassa; ensin kerätään nimet aloitteeseen joka menee läpi ja sitten vaadittu määrä nimiä kerätään vasta-aloitteeseen joka käsitellään ja ehkä hyväksytään. Ja sitten tulee taas uusi, alkuperäisen mukainen vasta-vasta-aloite ja näin jatkuu ties kuinka kauan ja muitten asioitten käsittely eduskunnassa kärsii.

Demokratia ja kansalaisaloitteet ovat hieno juttu, mutta jotain rajaa demokratiallekin. Samojen asioitten toistuva käsittely eduskunnassa ei aja kenenkään etua, lopullista päätöstä aloitteille ei saataisi ehkä koskaan.

Ehdotan, että kansalaisaloitteille määrättäisiin jonkinlainen rajoitus, esimerkiksi että eduskunnan hyväksyttyä tai hylättyä aloitteen, sitä ei voitaisi kansalaisaloitteen perustella käsitellä uudelleen vaikkapa kahteen vaalikauteen. Kun aikaa kuluisi aloitteitten hyväksymisen tai hylkäämisen seuraukset alkaisivat näkyä ja aloitteita ei perustettaisi hetken huumassa vaan niitä ehtisi miettiä rauhassa.

Kuten sanoin, kansalaisaloite on hieno juttu ja olisi vahingollista jos niistä luovuttaisiin koska ne vaatisivat hienosäätöä.

Tässä nimenomaisessa tasa-arvoisen avioliiton asiassa vanha systeemi olisi kelvannut minulle mutta uusi lakikaan ei elämääni muuta. Aloite käsiteltiin, hyväksyttiin ja mielestäni sen pitäisi olla loppuun käsitelty.

KREIKAN VÄLIAIKAINEN ERO EUROSTA

Mediassa on viime aikoina puhuttu mahdollisuudesta Kreikan eroamiseen väliaikaisesti euroalueesta. Ajatuksena on ollut että Kreikka esimerkiksi viideksi vuodeksi eroaisi euroalueesta ja sitten palaisi europerheen huomaan. Tämä tuskin toteutuu, mutta ihmettelen ajatuksen logiikkaa.

Kreikka sotki taloutensa paljolti euron mahdollistamalla löysällä talouspolitiikalla ja nyt sen sitten oletetaan eroavan eurosta siihen asti, että Kreikan talous on taas jaloillaan. Ei tule onnistumaan.

Kun Kreikka ajautui nykyiseen talouskurjuuteen ainakin osittain euroon liittymisen myötä ja saisi sitten raha-asiansa kuntoon olemalla jonkin aikaa euroalueen ulkopuolella, niin miksi ihmeessä kreikkalaiset tulisivat taas takaisin euron käyttäjien joukkoon, kun kerran euroero korjasi tilanteen? Siis palaisivat taas ajamaan taloutensa vessasta alas? Eivät kreikkalaiset siihen suostuisi.

Euron ongelmien ydin on se, että euro ei ole taloudellisin perustein rakennettu järjestelmä vaan poliittisin perustein kyhätty yhteinen valuutta. Tästä syystä Euroopan Unionin päättäjät eivät halua kenenkään poistuvan euroalueesta maksoi mitä maksoi, kansahan laskun maksaa eivätkä päättäjät. Kreikan luopuminen eurosta korjaisi taloustilanteen ajan mittaan; oma itsenäinen talouspolitiikka ja valuutta on ennenkin pelastanut kreikkalaiset kurjuudelta.

EI KOLMATTA TUKIPAKETTIA KREIKALLE

Kahdesta aiemmasta tukipaketista ja Jyrki Kataisen niskalenkeistä huolimatta Kreikalta on taas rahat loppu. Uutta tukipakettia tarvittaisiin jotta Kreikka pärjäisi taas jonkin aikaa, kolmen vuoden mittaisesta tuesta on medioissa ollut puhetta ja rahaa palaisi 50-100 miljardia euroa ennestään tukena annettujen 230 miljardin euron lisäksi.

Olen vakaasti sitä mieltä ettei uusi, kolmas tukipakettikaan ratkaise Kreikan ongelmia. Jos paketti Kreikalle annetaan, muutaman vuoden kuluttua kreikkalaiset ovat taas käsi ojossa pyytämässä neljättä tukipakettia, sitten viidettä ja sitten kuudetta ja niin edespäin. Kreikan tukemiselle rahaa lapioimalla ei loppua tule, tilanne voi jatkua vuosikymmeniä ja muuttua normiksi jota ei enää edes jakseta ihmetellä. Rahan tunkeminen Kreikkaan olisi vain maan tapa jota ei kritisoitaisi.

Mielestäni Kreikalle ei pidä antaa uutta tukipakettia. Kun rahat loppuvat, kreikkalaisten on pakko ratkaista itse omat ongelmansa kuten kenen tahansa velallisen joka ei enää lisää velkaa saa. Kreikkalaisille joksikin aikaa tulisi paha tilanne, mutta se on vain väliaikaista. Kreikka pääsisi paranemisen tielle ilman tukahduttavia tukiletkuja.

Jos Kreikka jotain apua tarvitsee, sen tulisi olla ruokaa, lääkkeitä ynnä muuta humanitaarista apua pahimman yli päästäkseen. Suoraa apua suoraan kreikkalaisille ihmisille, ei rahaa rahan lappamista korruptoituneille virkamiehille ja pankkiireille.

ZIMBABWEN KREIKKALAISET

Nykyinen talouslama on lähettänyt monet kreikkalaiset etsimään parempaa elämää ulkomailta, mutta on lähtijöitä ollut aiemminkin. Vuoden 1900 molemmin puolin melkoinen määrä kreikkalaisia lähti siirtolaisina Britannialle kuuluvaan Rhodesiaan eli nykyiseen Zimbabween.

Rhodesiankreikkalaiset olivat maahanmuuttajia 1800-luvun alussa Turkista itsenäistyneestä Kreikan valtiosta, tai tulivat vuodesta 1878 Isoon Britanniaan kuuluvalta Kyproksen saarelta. Kyproksen kreikkalaiset olivat Britannian alamaisia ja heille oli helppoa muuttaa Brittiläisen Imperiumin eri osiin. Vuoden 1890 tienoilla ndbele- heimolta vallatut Sambesi- joen alueet houkuttelivat valkoisia siirtolaisia ympäri Imperiumia ja sen ulkopuoleltakin, kuten Kreikasta ja myös Suomesta. Hedelmällinen maaperä ja halpa musta työvoima loivat perustan elintasolle, joka maassa vallitsi ennen Rhodesian muuttumista Zimbabweksi vuonna 1980.

Rhodesiassa asui noin neljännesmiljoona valkoista mustien ja valkoisen hallinnon välillä käydyn sodan päättyessä vuonna 1979 ja rhodesiankreikkalaisten määrä oli korkeimmillaan vuoden 1972 tienoilla; noin 15.000 kreikkalaistaustaista rhodesialaista. Pyöreät 15 vuotta kestänyt sota ja sen jälkeinen talouskriisi sekä valkoisiin kohdistetut sortotoimet ovat vähentäneet valkoisten ja sitä myötä Zimbabwen kreikkalaisten määrää. Maassa arvidaan olevan 1.000-2.500 kreikkalaista tai kreikkalaistaustaista asukasta. Zimbabwessa on 11 ortodoksista kirkkoa, joihin kuuluu kreikkalaisten lisäksi myös mustia kreikkalaiskatolisia. Kirkkoja johtava Zimbabwen ja Etelä-Afrikan ortodoksinen arkkipiispa toimii egyptiläisen Alexandrian patriarkan alaisuudessa.

Zimbabwen kreikkalaiset ovat hajautuneet ympäri maata, mutta pääkaupunki Hararessa toimii jopa vuonna 1954 perustettu kreikkalainen koulu.

Ennen Robert Mugaben hallituskautta Rhodesia oli myös turismikohde ja sitä mainostettiin lauseella "Rhodesia is super". Maan muututtua Zimbabweksi turismia yritettiin elvyttää itsekin turismista elävän Kreikan valtion tuella mutta nyt sekä Zimbabwe että Kreikka ovat pahassa talouskurimuksessa ja yhteistyö ollee jäissä. Ennen vuotta 2008 ja talouden syöksyä Kreikka antoi myös suurta ruoka-apua Zimbabwelle.

Zimbabwen kreikkalaisten joukosta on noussut myös merkkihenkilöitä; esimerkiksi menestyksekkäin kreikkalaistaustainen toisen maailmansodan hävittäjä-ässä John Plagis, jonka juuret ovat Lemnoksen saarella Kreikassa. John ampui alas 16 viholliskonetta toimiessaan RAFn lentäjänä. Toinen maininnan arvoinen on vuonna 1969 Rhodesiassa syntynyt laulaja Sabrina, joka ei ole sama kuin italialainen poviprinsessa 1980-luvulta. Rhodesiankreikkalainen Sabrina asuu ja esiintyy Kreikassa yökerholaulajattarena jo kolmatta vuosikymmentä.

LIITON TOIMINNANJOHTAJA VIERAILI MIELENVIREYDESSÄ

Mielenterveyden Keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka on tutustunut pohjoisen mielenterveysyhdistyksiin  ja kävi Mielenvireydessäkin kahtena perättäisenä päivänä.  Vierailuihin vaikutti myös hattuja harrastavan Olavin alakerran hattuateljeeseen jättämä tilaus. Tilaisuus piti käyttää hyväksi ja ruotsalaiseen paraatimantteliin pukeutunut Olavi Sydänmaanlakka, korvalehdessään puukonmallinen korvakoru, keskusteli mielenterveystyöstä pitkään yhdistyksen puheenjohtajan Anna-Maijan ja toiminnanjohtajan Aijan kanssa.

Pohjoisen, Olavin mukaan kaikki Lahdesta ylöspäin, yhdistykset synnyttivät ajatuksia niitten tukemiseksi. Keskusliitto ei riitä kaikkeen ja etelän yhdistyksiä pienemmät pohjoisen yhdistykset tarvitsevat kokoavia voimia toimintansa toteuttamiseen. Olavi on puhunut Raha-automaattiyhdistykselle Pohjois-Suomen yhdistysten käyttämisestä pilottihankkeena, jossa kokeiltaisiin haasteitten ratkaisua. Se, mikä saadaan toimimaan pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen pohjoisessa, toiminee hyvin myös etelässä, uskoo Olavi Sydänmaanlakka. Hänen mukaansa yhdistysten yhteistyötä tulisi  vahvistaa MKTL:n avulla.

Tällä kertaa Olavin maakuntakierros kesti neljä päivää, maanantaista torstaihin ja vierailut suuntautuivat Mielenvireyteen Oulussa ja yhteistyökumppaniimme Balanssi ry:hyn Rovaniemellä. Aiemmin tänä syksynä Olavi tutustui myös Kuusamon paikalliseen mielenterveysyhdistykseen, joka liittyy pian myös Rytke-hankkeeseen ja jonka kanssa Mielenvireys aloittanee yhteistyön.

48-vuotias Olavi Sydänmaanlakka on koulutukseltaan perheterapeutti. Tutkintonsa hän on suorittanut opettajankoulutuslaitoksessa Heinolassa. Olavin ensimmäinen työpaikka oli varastomiehenä SOK:lla nuorempana, sieltä hän muistaa parhaiten sen, miten hänet laitettiin ajamaan trukkia ilman korttia ja isompaa kokemusta. Sittemmin Olavi on tullut tunnetuksi  nuoria tukevan Aseman lapset- järjestön kenttätyönjohtajana. Hänen ansioihinsa kuuluvat myös nuorille suunnatut Walkers- kahvilat, joista eräs toinen järjestö Aseman lasten luvalla teki ikääntyneille tarkoitetun version nimellä Kalkers. 

Televisiosta  hänet muistetaan Kakola- sarjasta, jossa hän neuvoi ohjelmaan osallistuvia nuoria näitten tutustuessa vankilaelämään. Olavi sanoo sarjan teon olleen kiinnostavan, pari viikkoa tuotantoryhmä eli läheisesti kuin rippileirillä ja se herätti ajatuksia osallistuvien nuorten mielessä. Olavi Sydänmaanlakka uskoo muistavansa kokemuksen ja siinä olleet ihmiset lopun ikäänsä. Olavi ja Aseman lapset olivat myös  1990-luvulla avustajina Åke Lindmanin elokuvassa ja siitä tehdyssä tv-sarjassa Lapin kullan kimallus. Tuottajat halusivat Lapin kullan kimalluksen baarikohtauksiin ”elämää nähneitten” näköisiä avustajia esittämään asiakkaita ja Olavi tovereineen sai pyynnön tulla näytille ja saivat pestin.

Olavi Sydänmaanlakka käy perheineen säännöllisesti Oulussa, sillä hänen vaimonsa on lähtöisin Oulusta ja perheellä on täällä sukua. Olavi nähtäneen Mielenvireydessä toistekin.

Lopuksi kaksi ajatelmaa jotka Olavi pitää mielessä:

”Unelmissa ei ole oleellista saavuttaako ne, vaan mitä saavuttaa mennessään niitä kohti”

Nelson Mandela

”Jokaisella on tämänsä”,  sanoi  Pentti Saarikoski. Tällä hän tarkoitti jotain tiettyä asiaa, joka tekee ihmisestä sellaisen kuin hän on.

Virreyssanomiin kirjoittamani haastattelu viime vuodelta.

KUIVATAAN PYYKÖSJÄRVI

Kaleva kertoi 10.6. Pyykösjärvessä olevan sinileväsamentumia, jopa niin paljon että Pyykösjärvessä uimista tulisi välttää iho-oireitten, vatsavaivojen ja muitten pulmien välttämiseksi.

Tilanne on siis se, että taajaan asutulla alueella Oulussa on järvi, jossa ei voi uida tai käyttää sitä muutenkaan hyväksi. Enää ei Pyykösjärvellä vietetä kesäpäiviä uiskennellen ja sukeltaen kuten minun ollessani lapsi. Raakasti sanottuna nyt jo huonokuntoinen Pyykösjärvi vie laajan tilan Oulusta ja sen tila luultavasti vain huononee ajan mittaan tarpeettomaksi kuralätäköksi kaupungin sisällä. Järven puhdistaminen ollee liian kallista ja työlästä ja lopputulos väliaikainen jotta se olisi toimiva vaihtoehto.

Ehdotan, että Pyykösjärvi kuivataan ja muutetaan tonttimaaksi. Järven alueelle mahtuisi paljon kerrostaloja tai muita rakennuksia ja sen saanti tonteiksi lisäisi rakennustilan saatavuutta Oulussa. Pyykösjärven kuivaaminen, täyttäminen ja niin edelleen sekä myöhemmät rakennustyöt toisivat myös työtä kaupunkiin. Oulu on yksi Suomen kasvukeskuksista johon tulee jatkuvasti uusia asukkaita ja asuntoja on parempi olla liikaa kuin liian vähän.

Oulun työttömyystilanne on niin huono, että tätäkin ajatusta kannattaisi miettiä. Euroopan Unionilta voisi rahoituskin työllisyyden nimissä irrota.

TIETOKONEEN PÄIVITTELYÄ

En ole kummoisempi tietokonemies; osaan käyttää toimivaa konetta mutta jos tulee ongelma joka ei tietokoneen sammuttamalla ja uudelleen käynnistämällä katoa, kilautan kaverille. Tietokoneen toiminta taikka tekniikkakaan ei ole minulle tuttua.

Tänään ollessani konetta sammuttamassa, se alkoi asentaa 21 päivitystä. Asenteli aikansa eli turhan pitkään ja sitten oli aika käynnistää kone uudestaan. Taas tuli odottelua kun tietokoneeni puuhaili jotain päivitysten asentamiseen liittyvää ja kun kone oli tekemäänsä tyytyväinen, se alkoi määritellä Windowsia ennen kuin pääsin surffailemaan netissä. Varmasti parikymmentä minuuttia tai puolikin tuntia meni tietokoneeni päivittelyssä ja päivityksiä tulee useahkosti.

Tietokoneen päivitys on harmillista puuhaa, joko olen menossa nukkumaan ja joudun odottamaan koneeni olevan valmis ennen nukkumaan menoa, tai minulla olisi jotain kuuklattavaa tai lasku maksettavana enkä haluaisi odottaa päivitysten olevan valmiita. Päivitykset haittaavat tietokoneen käyttöä, ja minä siis en huomaa jälkikäteen koneen toiminnan olevan parempaa tai nopeampaa. Tottelevaisena tietokoneen käyttäjänä vain noudatan annettuja ohjeita ellei hälyttävää ilmaannu.

Päivityksiä päivitellessäni tulin ajatelleeksi, että ei autoja tai muita arkikoneita päivitetä paremmiksi. Ne vaihdetaan uusiin. Älykännykässäni on netti, mutta ei sen käyttöön tule katkoksia päivitysten asentamista odotellessa, ei ainakaan vielä ole tullut. Vain "varsinaiset" (en tarkoita tässä maahanmuuttajia) tietokoneet pätkivät käyttöä päivitysten takia.

Ymmärtäisin päivitysten tarpeen, jos kone olisi huikean kallis kuten tietokoneitten alkuaikoina, ja niitten vaihtaminen uuteen malliin autojen tyyliin, olisi iso kuluerä mutta tietokoneet ovat melko kohtuuhintaisia nykyään. Luulisi insinöörien pystyvän suunnittelemaan tietokoneen mallia rautakanki, joka ei vaatisi säännöllisiä päivityksiä toimiakseen.

Tietokoneitten päivittämisestä pitäisi päästä eroon, varsinkin kun harva tietää mitä he/me koneelle päivitysten mukana asentavat. Kukapa tietää; ehkä päivitys lähettää Valtaapitäville tiedon siitä, mitä tietokoneella on tehty ja millä sivuilla on käyty. Ikkuna tällaiseen tarkkailuun ainakin on auki.

ELINKAUTISISTA ELÄMÄN PITUINEN

Suomen rikoksien rangaistuskäytäntöjä pidetään syystä rikollisia suosivina. Jokaiseen tapaukseen löytyy jokin syy lieventää, lyhentää tai alentaa rangaistusta. Tiettävästi vain pari prosenttia vankeusrangaistuksista on yli kahden vuoden mittaisia ja moni vankeus määrätään ehdollisena, eli käytännössä ei joudu vankilaan ja jää ilman rangaistusta.

Lyhyet tuomiot olisivat kelpo juttu, mikäli rikokset olisivat lieviä mutta tavaksi on tullut antaa törkeistäkin väkivaltarikoksista lyhyitä ja usein ehdollisia tuomioita. Lyhyitäkin tuomioita lyhennetään lomilla, ehdonalaiseen pääsyllä ja ennenaikaisella koevapaudella, joitten aikana osa vangeista tekee uusia rikoksia.

Elinkautiseen vankeuteen tuomitaan Suomessa vain äärimmäisen raaoista murhista ja elinkautista tuomiota suorittavat ennemmin tai myöhemmin päästetään vapaaksi yhteiskuntaan. Ja useamman kerran yksi henkilö on istunut useamman elinkautisen syyllistyttyään uuteen tai uusiin murhiin. Jos mukaan huomioitaisiin määräaikaisia tuomioita tapoista ja kuolemantuottamuksista istuneet, moneen kertaan ihmisen tappamiseen syyllistyneitä on vielä enemmän.

Olen sitä mieltä, että murhasta tuomitun elinkautisen vankeuden tulisi olla elämän pituinen vankeus. Murha on niin vakava rikos, ettei pidä ottaa riskiä sen uusimisesta. Lisäksi on ajattelen sitä, että murhaajan uhri pysyy kuolleena, hän ei saa uutta mahdollisuutta. Miksi murhaajan pitäisi saada uusi mahdollisuus?