SUOMEN SOTILASYHTEISTYÖ JAPANIN KANSSA

Päivän (23.10.2017) YLE kertoi Japanin aikovan virallistaa sotavoimansa. Toisen maailmansodan hävinnyt entinen sotilasmahti Japani on periaatteessa ollut ilman armeijaa vuodesta 1945 saakka. Sodan jälkeen USA saneli Japanille uuden, demokraattisen perustuslain joka kieltää Japanin keisarikunnalta puolustusvoimat. Kommunistisen Kiinan ja Pohjos-Korean uhka tosin sai USAn sallimaan Japanille ns. "itsepuolustusvoimat" 1950-luvulla, jotka tiettävästi vetävät varustukseltaan ja koulutukseltaan vertoja mille tahansa viralliselle armeijalle. Japanin itsepuolustusvoimissa palvelee noin 250.000 miestä/ sotilasta.

Kaavailtu muutos Japanin perustuslakiin tekisi itsepuolustusvoimista Japanin puolustusvoimat eli armeijan ja sallisi osallistumisen sotaan, myös ulkomailla. Japanilaisia itsepuolustusvoimien sotilaita osallistui jo Afganistanin sotaan, ainakin virallisesti tukitehtävissä.

Aasiaan saattaa hyvinkin muodostua uusi sotilasvalta, ehkä jopa suurvalta. Uusi laki antaisi Japanin nyrkille valtuudet toimia maan eduksi kaukomailla, turvaamassa taloudellisia etuja, jotka tosin luultavasti saavat peitenimen "humanitaarinen tehtävä".

Suomen tulisi ottaa tilaisuudesta vaarin, ja aloittaa jälleen sotilasyhteistyö Japanin kanssa.

Yhteistyöllä maittemme välillä on jo yli satavauotiaat perinteet. Venäjän-Japanin sodan alla ja aikana Japanin Tukholman sotilasasiamies avusti suomalaisia itsenäisyysmiehiä jotta Venäjä ei voisi täysipainoisesti paneutua sotaan japanilaisia vastaan Mantsuriassa. Japani toimitti suomalaisille aktivisteille ainakin rahaa, mahdollisesti myös aseita ja vastineeksi suomalaiset vakoilivat Venäjän sotavoimia, varsinkin tsaarin Itämeren laivastoa, joka sodan sytyttyä lähetettiin Tyynelle merelle sotaan japanilaisia vastaan.

Toisen maailmansodan aikaan Suomi ja Japani Saksan liittolaisena olivat hyvissä väleissä Suomen sotiessa Neuvostoliittoa vastaan ja Japanin varautuessa joko Neuvostoliiton hyökkäykseen tai hyökkäämään Siperiaan itse. Suomalainen Puna-armeijasta Japaniin loikannut majuri Hjalmar Front toimi japanilaisten neuvonantajana Neuvostoliittoa koskevissa asioissa 1938-45. Entinen Suomen kansalaissodan punakaartilainen Front muutti myöhemmin Ruotsiin ja kuoli siellä 1971.

Mikään uusi asia Suomen ja Japanin sotilasyhteistyö ei siis olisi. Molemmat maat ovat demokraattisia korkean teknologian maita, joilla olisi edellytykset yhteisiin sotateknologian projekteihin; tietotaitoa ja rahaakin löytyy molemmista maista. Yhteistyö japanilaisten kanssa voisi myös avata päätä suomalaisten sekä suomalais-japanilaisten sotatarvikkeitten viennille muihin rauhanomaisiin maihin Aasiassa ja muualla. Jos Japani käyttää suomalaisia varusteita, niin varusteita saisi helpommin kaupaksi muille maille.

Teknologian lisäksi Suomelle on Japanille opetettavaa puolustusvoimien ja siviilien yhteistoiminnasta ja suhteista. Japanissa armeijalla on hävityn sodan takia käsittääkseni huono maine, sotilaspalvelus ei ole siviilielämässä samanlainen ansio kuin Suomessa. Suomi voisi opastaa Japania markkinoimaan armeijaansa siviileille saadakseen nämä sotilaittensa tueksi. Japaniin tuskin  tulee varusmiesarmeijaa, mutta ammattisotilaitten ja siviilien yhteistoiminta on armeijoille välttämätöntä. Jos kotirintama murtuu, niin murtuu sotilasrintamakin.

Japani on Suomen kaltainen demokraattinen ja liberaali valtio. Tästä syystä yhteistyö Suomen ja Japanin välillä olisi helppoa ja hyödyllistä. Japanilaisia sotilaita voitaisiin kouluttaa Suomen Maanpuolustuskorkeakoulussa ja suomalaisia Japanin vastaavissa. Epäilemättä myös maittemme välinen matkailu saisi laajasta sotilasyhteistyöstä, joka voi levitä muillekin aloille uutta potkua.

Ulkopoliittisestikin Suomen ja Japanin sotilasyhteistyöllä olisi kanttinsa. Mikäli Venäjää edelleen pidetään Suomelle sotilaallisena uhkana, olisi kätevää jos Suomella on USAn kanssa liitossa oleva tikari venäläisten selän takana.